Ronjan kuulumisia kotoa ja kentältä

Luminen kuvapostaus

2012-02-07T08:38:00.000-08:00

Kun pakkasmittari vihdoin ja viimein laski alle kymmenen, päätin juhlistaa tätä kuvaamisen muodossa. Kameran ulkoiluttamisesta ei oikein tullut mitään, kun iltapäivällä luonnon valoa oli vähän, lunta pyrytti ja kohde oli hiukka liian vilkas mun makuuni. Lopuksi päätin ottaa vielä muutamia leikki-pelleily-video pätkiä Ronjasta, joista tein sitten koosteen. Siitä tuli kyllä niin lyhkänen, että lisäilin mukaan pätkiä viime viikon koirapuisto reissusta, joissa myös Krim ja Romeo. Valitettavasti video ei suostunut saumattomaan yhteistyöhön, joten en saanut sitä vielä tänne asti ladattua.

Lopputuloksena on siis sekava video, jossa on muutama treeni tyyppinen pätkä, mutta silti kyseessä on lähinnä yhteenveto lähiaikojen tekemisistä. Lisäilen videon tässä mahdollisimman pian! Kunhan ei tulis taas niitä -30 asteen pakkasia, voisin ehkä jopa viitsiä kuvata hieman syvällisempiä tottisteluja kameralle asti. Tosin seuraamisen ajattelin opettaa ihan kokonaan uudestaan, videoita voisin hankkia ehkä sen jälkeen.. Seuraamisessa vikana siis kaikki, aluksi osasi liikkeen tekniikan mutta vire oli huono. Kun sitten työstin pelkkää motivaatiota ja viretilaa, paikka ja tarkkuus ovat täysi fiasko. Nyt mulla on sitten yli-innokas, mutta edistävä ja poikittava koira. Ajattelin uhrata näppini, ja kokeilla mitenkä toimisi imuttamalla..

Saksanpaimenkoira - työkoira vai koriste-esine?

2012-02-01T07:40:00.000-08:00

Hetken mielijohteesta tuli jonkinlainen innostus koota lyhkäsiä mietteitä saksanpaimenkoirista, paremmalla ajalla voisin kirjoitella lisää. Jutusta on turha etsiä mitään punaista lankaa - sitä kun ei ole.

Vaikka kyseessä on puhdas työkoira, nykyään virkatehtävissä näkee yllättävän paljon esimerkiksi malikoita, ja saksanpaimenkoiran työkyvystä onkin puhuttu useaan otteeseen. Alun alkujaan sakemanneja on käytetty myös paimennustehtävissä; koiran tehtävä oli pitää lauma koossa ja suojella sitä esimerkiksi susilta. Siitä huolimatta lojaali, taistelunhaluinen ja tasapainoinen sakemanni on ollut monipuolinen käyttö- ja virkakoira kautta aikojen, mikä on muuttanut tilannetta? Uskaltaisin väittää, että yksi suurimpia vaikuttajia on ihmisen vääristynyt käsitys "kauneudesta". Liika jalostaminen on heikentänyt koirien psyykkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, työkoiralta kun edellytetään vahvaa hermorakennetta ja hyvää fysiikkaa. Tässä asiassa ollaan menossa ryteikköön - ja kovaa.

Toinen suuri vaikuttaja on linjajako, joka erottaa rotua kahtia raa'alla kädellä. Liian usein näkee outoja väitteitä mm. siitä, kuinka käyttölinjaiset ovat terveitä tai että suoraselkäisyys on terveyden merkki. Väärin. Ensimmäinen askel asioiden muuttamiselle on itse ongelman myöntäminen, ja se ongelma kun koskee koko rotua. Oli ulkokuori minkä näkönen tahansa, käyttiksillä esiintyy ihan yhtä lailla haiman vajaatoimintaa, allergioita, selkäytimen rappeutumista ja esimerkiksi erilaisia luustosairauksia. Tottakai näytöissä on näitä ääripäitä, joissa on menty aika pahasti vikaan, mutta ei voida rajata ongelmaa ainoastaan näyttelylinjaisiin. Koska kyse on koiramaailmasta, ei tietenkään voida edes puhua saman köyden vetämisestä, vaan saman rodun harrastajien kesken käydään välillä hyvin syvällisiä sotatoimia. Aikuiset ihmiset, hävetkää... :D

En ole asettunut kummankaan linjan puolelle - enkä vastaan - sillä molemmissa on heikkoutensa, ja onhan aina huomioitava yksilöllisyys. Olen monesti paasannut myös siitä, kuinka käyttölinjaisillakin on ongelmia terveyden suhteen, mutta kuten jo sanottu, ongelma käsittää koko rotua linjoihin katsomatta. Faktahan kuitenkin on, että saksanpaimenkoira on työkoira ja sellaisena sen pitäisi pysyä. Saksanpaimenkoiralta tulisi löytyä saalisvietti sekä keskivoimakas puolustusvietti, sen alkuperäinen tarkoitus ei ollut paikata sohvatyynyn virkaa. Sakemanni on kaikesta huolimatta mahtava perhekoira, vaikka "tappajakoiran" leiman onkin saanut.

Etsiskelin monenlaista videomateriaalia rodusta, mutta mitään maailmaa mullistavaa ei valitettavasti löytynyt. Muistin joskus nähneeni vanhempaa videomateriaalia Marjaniemen kennelin sakuista, ja pienellä hakemisella pätkä löytyikin. Filmi on siis kuvattu sodan jälkeen, vuonna 1948. Se käsittelee sen aikaisten palveluskoirien koulutusta ja on varsin mielenkiintoista katsottavaa, vaikka touhu eroaakin useissa kohdissa paljon tämän päiväisestä meiningistä. Videolla koirat muunmuassa kantavat halkoja, kiipeävät tikapuita ja hakevat postia - nämä pätkät ovat mielestäni vaikuttavia ja hatun noston arvoisia. Toki joitakin osuuksia voidaan kyseenalaistaakin. USKOLLISET RUSKEAT SILMÄT -filmi löytyy täältä. Lapsiaiheiset kuvat tekstissä: http://www.deblyns.com & http://menmedia.co.uk/

Kiikarissa treenipainotteisia bloggaajia!

2012-01-03T07:11:00.000-08:00

Sain yhtäkkiä innostuksen lueskella erityyppisiä koulutustapoja ja -tyylejä blogien kautta, siksipä saattekin luvan vinkata mieleisiänne blogeja. Tärkeintä on se, että blogi käsittelee edes jollain tapaa treenaamista tai vaihtoehtoisesti koirien elekieltä ja sen soveltamista koulutukseen.

Blogit, joissa kerrotaan laajemmin käytetyistä metodeista, kiinnostavat eniten. Suppea luettelointi siitä mitä on kunkin päivän aikana tehty, ei ole sitä mitä haen. Jos blogin aihe on rajattu tiettyyn lajiin, eniten kiinnostaa TOKO -aiheiset raapustelut mutta myös koirien käsittelyä yleisellä tasolla tahkovat blogit ovat ehdottomasti sitä mitä etsiskelen.

Eli jos edes hieman muottiin mahtuva ja kuvailua vastaava blogi tuli mieleen, olisin kiitollinen jos vinkkaisitte siitä - oli se sitten oma tai naapurin kaiman ylläpitämä.

Kaupunki elämää

2011-11-25T11:44:00.000-08:00

Ronja ja † Afton Stjärn Chatterbox "Zera" (17.05.2010 - 28.03.2011)

Tämä päivä olikin harvinaista herkkua, vapaa päivä! Aamu lähti siitä huolimatta käyntiin aikasten, matkustimme Ronjan kanssa bussilla kaupunkiin jo yhdeksi. Linja-auto matkoissa ei ollut edelleenkään minkäänlaista häslinkiä, mutta kaupungissa oli tietenkin vaikka ja mitä jännää, ainakin koiran mielestä. Siellä meitä odotteli sitten Anniina ja Stella snautseri, tarkoitus oli siis vetää jonkunlaista treenisooloilua.

Tellu oli oikein hyvää häiriötä ja kaikki meni oikeastaan yllättävänkin hyvin, kiitos hyvälle treeniseuralle! Lopputulos olikin hieman jo väsähtänyt ja yltäpäältä rapainen saksmanni, sää ei oikein suosinut eikä armoa tunnettu, kotia päästessä kamppeet oli märkänä ja mielikin osittain mustana kylmyyden takia.

Pakko fiilistellä viime talven kuvilla, tuo pimeys ja rapakelit ei oo mua varten tehty.. Niin että näillekkin kulmille sais jo tulla sitä lunta! Eipä mulla muuta, hauskaa (ja ennen kaikkea piinaavaa) talven odottelua myös teille!

It's just these sad times

2011-11-24T04:19:00.000-08:00

Jännä huomata, kuinka aika vaan juoksee humisten ohi! Elossa ollaan siis edelleen, kaikki kiire ja häslinki vaan kasautuu niskaan aina samaan aikaan ja tässä onkin suurin syy blogin totaaliseen hiljaiseloon. Kerrottavaa kyllä riittää, tosin tällä kertaa ei taida olla mitään iloista mainittavaa..

Pakko aloittaa heti siitä kaikkein merkityksellisemmästä - ja ikävimmästä - asiasta. Koska yksityiskohtaisella kerronnalla tarina venyisi venymistään, tässä teille lyhennetty ja yksinkertaistettu versio tapahtuneista.

Meidän narttukaksikko Lora ja Ronja päättivät selvitellä välejään selventääkseen hieman tätä hierarkiaa (joka on ollut noiden kahden välillä hieman epäselvä) mikä johti siihen, että laumadynamiikka tökkii täysin ja tilanne vaan pahenee entisestään. Koirat on eristetty stressin välttämiseksi (tosin pelkän näköyhteyden estäminen ei auttanut, pelkkä haju riittää paineistamaan molemmat osapuolet) sillä samassa tilassa tunnelma on veitsellä leikattava, vaikka yhteydenotot pystyttäisiinkin estämään. Tilanne on tehnyt Lorasta täysin passiivisen, se on lihonut useamman kilon koska se ei yksinollessaan tee käytännössä ottaen mitään. Ronjaan stressi on aiheuttanut päinvastoin; neiti käy ylikierroksilla ja on muutenkin levoton kaiken aikaa. Eläinlääri totesi Loralle huomattavat masennuksen merkit, joista passiivisuus on vain yksi esimerkki. Vaikka asetelma oli vaikea, ratkaisu sen parantamiseksi on tehty. Perjantaina lähtee pieni harmaaneitonen Kuopioon, kohti uutta kotia ja täysin uusia kuvioita. Päätös oli kaikkea muuta kuin helppo, tottakai molemmat ois pitänyt mielellään itsellä, mutta nyt oli vaan ajateltava koiran kannalta parasta. Ronja ja Lora eivät sopeudu samaan laumaan ilman kauheaa stressiä ja molemminpuoleista paineistusta.

Näiden päivien aikana olen saanut kuulla useamman kerran, miksei Ronja? Koska Lora on hirvikoira ja minä en metsästä, se kuuluu mielestäni kotiin jossa se saa toteuttaa myös itseään, siihenhän se on tarkoitettu. Toinen syy oli se, että Lora on koirana helpompi ja annan sen luottavaisin mielin muidenkin käsiteltäväksi. Kuka nyt ei niin reippaan ja yhteistyökykyisen koiran kanssa pärjäisi! Ehkä kokonaan uusi ympäristö auttaa tilanteen normalisoitumista, vaikka kotiutuminen ja toipuminen vievät varmasti oman aikansa. Lorasta tuli heti useita kyselyitä ja se kävikin jo testaamassa yhtä kotia, mutta haimme koiran takaisin. Nyt Lora pääsee kotiin, jossa sen kanssa käydään metsällä ja näyttelyissä, siitähän neiti nauttii!

Irtipäästäminen on - ja tulee olemaan - raskasta, mutta toisaalta olo on helpottunut kun tiedän ajatelleeni koirieni parasta. Loraa tulee varmasti ikävä, onhan kyseessä uskomattoman ihana ja pirteä narttu.

Kommenttien kautta oli tullut muutamia haastamisia, teen ne sitten ens päivityksen ohella! Meni jo vähän liikaakin aikaa tuon ulkoasun värkkäilyssä, tällä menolla sitä myöhästyy treeneistä :D

Kuvapläjäys Ronjasta ja velipoika Rockysta (16.7)

2011-09-13T09:25:00.000-07:00

Sain aiemmin pyynnön, että oisko mahdollista saada yhteiskuvia Ronjasta ja sisaruksista. Ja kyllähän se on, tällä kertaa parrasvaloissa Ronja ja Rocky. Arkistojen kätköistä löytyy myös kuvia sisko Rosesta (tutummin Karo), pitäisi vain kaivella esiin ja laittaa muiden katseltavaksi.

Elossa ollaan, ainakin vielä!

2011-09-09T10:46:00.000-07:00

Koska edellisestä postauksesta on pieni (no, ehkä vähän isompikin) tovi vierähtänyt, otin itseäni niskasta kiinni ja päätin antaa elonmerkkejä näilläkin kulmilla. Hälinää ja vilskettä on riittänyt enemmän kuin olisi tarpeen, saa nähdä milloin sitä ehtis henkeä vetää. Mitään ylitsepääsemättömän mielenkiintoista ei kuitenkaan ole tapahtunut, yllätys yllätys. Viimeiseen kahteen kuukauteen - jonka sisälle tämä katoamistemppumme rajautuu - on kuitenkin sisältynyt ei-niin-arkipäiväisiä asioita. Yhtenä niistä mainittakoon uskottavan schäferimme ura lintukoirana. Niin, hölmöltä kuulostaa ja sitä se takuulla onkin!

Myös meidän talouden AITO metsästysvahvistus on päässyt itseään toteuttamaan, Lora tietysti hirvestyksen muodossa ja Romeo pupun perässä paukuttajana. Kuten jo mainitsin, Ronja on saanut leikkiä noutajaa sorsametsästyksen tiimoilta, toisin saaliin puolesta hieman laihoin tuloksin. Yhtään lintua eivät alas saaneet, mutta koira oli kuitenkin into pinkeänä veneillyt ja noutanut veneestä hyppien kaiken, mitä oli käsketty. Noh, olipahan koiralla ainakin hauskaa!

Tämä kesä oli muutenkin hyvin täynnä uintia ja vesipuuhia. Eritoten Ronjan kanssa käytiin pulikoimassa useita kertoja, mikäs sen mukavempaa kuin laitureilta hyppiminen? Romeo ja Lora jättivät läträilyn täysin Ronjan harteille, hyvä kun tassunsa viitsivät kastella sen verran että metsästivät aarteita pohjasta.

Kesän aikana mätsäröinti jäi valitettavasti vähälle, mutta harjoittelun puutteesta huolimatta muisti pelasi käytösten suhteen oikeinkin mallikkaasti, kaikkien kolmen osalta. Nyt kun kalenterissa alkaa tahti vähän hidastua, voitaisiin aloittaa taas se vanha tuttu mätsäriputki. Eiköhän tämä riitä tällä kertaa näin pienenä lievityksenä, lupaan tehdä piakkoin kuvapostauksen aiheena agility. Ja ehkäpä sitten mukaan eksyvät ne kuvat Romeosta ja Lorasta, joita jo aiemmin lupailin.

Ronjan tyylinäyte

Tornio KV 2011

2011-07-24T05:30:00.000-07:00

22.7.2011 Perjantaina suuntasimme kulkumme kohti Torniota - varsin leppoisissa tunnelmissa. Tavalliseen henkilöautoon pakkautui neljä ihmistä ja kuusi koiraa (saksanpaimenkoirat Rocky, Ronja, Luna ja Nella, joiden lisäksi mukana oli pienempänä vahvistuksena kettuterrieri Milo ja japsi Sindy). Koska osa porukasta oli ajellut reippaat 500km, yövyimme Katariinan luona näyttelyä edeltävän illan ja pihasta löytyi parhaillaan 14 koiraa, ei paha!

Lauantaina heräsimme ylös aikasten ja ajelimme paikan päälle. Aika hurahti varsin nopeasti ja ennalta arvattavin tuloksin. Sakemanneja oli 37, ja tuomarina toimi kroatialainen Igor Selimovic. Ronja oli ensimmäistä kertaa nuorissa ja sai EH'n. Veli Rocky kisasi urosten nuorten luokassa, laatuarvosana hällekkin EH. Darneklej's Luna, R-pentueen emä, sai ensimmäisen ERI'nsä ja sijottui kilpailuluokassa neljänneksi. Sindy jatkoi mahtavaa voittoputkeaan ja oli siis jälleen kerran ROP-pentu. Katariinan Tossu (Sensen Mann Rumba) oli AVO-ERI3.

Ronjan arvostelu (englanti)

Good size, in developing. Short skull, ears too wide set and carried. Head expression should be better. Corr. top-line. Good angul. Enough power in side movement. Front legs put out in acti

Ronjan arvostelu suomennettuna

Hyvä koko, kehittymässä. Lyhyt kallo, korvat liian leveästi asettuneet ja (liian leveästi) kannettu. Pään ilmeen pitäisi olla parempi. Korrekti/oikeanlainen ylälinja. Hyvät kulmaukset. Tarpeeksi voimakkaat liikkeet sivusta. Etujalat ulkonevat liikkeessä.

Kiitos Katariinalle yöpaikasta ja muille kiitokset seurasta!

Viralliset terveystulokset

2011-07-09T09:29:00.000-07:00

Ronjan terveystulokset näkyvät nyt koiranetissä ja vaikkei tulos tullut yllätyksenä, niin kyllähän se vähän harmitti. Lonkkanivelet tulivat takaisin C/C ja kyynärät 1/1. Kunhan lausunto tulee, päivittelen sen tänne. Toivottavasti sisarusten kohdalla kävisi onnekkaammin.

Kesäistä ja sääskien syömää kuvasatoa

2011-07-05T10:33:00.000-07:00

Tässäpä sitten kuville pyhitetty postaus, enjoy! Kuvissa vilahtelee Ronjan lisäksi dbu uros Max, pumi Konna ja pohjanpystis Hely.

Kuvassa patsastelee pumi Konna, skp Ronja ja dbu Max.

Max pehmorottaa tappamassa.

Toopen vauhdittama Juhannus

2011-06-25T06:39:00.000-07:00

Kuten otsikko jo paljastikin, Juhannukseksi kokoonpanoa tuli täydentämään dobermanni uros Maxi. Hoidokki otettiin vastaan oikein hienosti, Romeollakaan ei ollut mitään sanottavaa uudesta uroksesta ;) Kuin tilauksesta sateinen viikko vaihtui helteeksi, naku-Max tietenkin nauttii lämpimistä ilmoista mutta Ronjan turkki on niin paksu ja tiivis, että sen leikit näyttää olevan aika vähissä. Poweria löytyy kyllä heti, kun neiti paikantaa ojan, lätäkön tai minkä tahansa veteen liittyvän alueen.

Juhannusaattona kävimme meren rannassa uittamassa koiria ja voi sitä riemun määrää.. Ronja juoksi pää kolmantena jalkana laiturille ja pomppasi estoitta mereen. Siellä se sitten uiskenteli onnellisen näköisenä, Max tarkkaili touhuja hetken aikaa ja hyppäsi perään ennenkuin ehdin kissaa sanoa. Vettä oli useampi metri joten jalat eivät tietenkään yltäneet maahan, veden varaan joutunut koira näytti huvittavalta hämmentyneen ilmeensä kanssa. Max ui pystytasossa, se ei osannut käyttää takapäätä tasapainottamiseksi vaan pärski etujaloillaan minkä kerkesi. Nostin koiran takaisin laiturille ja poika oli kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan, kohta laiturilla sinkoili jo musta keppiä kuljettava toope.

Loran kanssa lenkit vain vähenee kun lämpötilat nousee, turkkinsa takia se vilvoittelee paljon mielummin varjoisessa paikassa. Nyt kun ilmat paranee, päästään varmaan jo veneilemään...

Oikein hauskaa ja vauhdikasta Juhannusta kaikille!

Pieni mustaruskea kuivaharjoittelee vesipelastajan tulevaisuutta silmällä pitäen

2011-06-03T10:18:00.000-07:00

Eli suomeksi sanottuna nyt on aloiteltu vesipelastuksen harjoittelu, aluksi tietty turvallisesti maan kamaralla. Pääsimme mukaan Lakeuden koiraharrastajien vesipelastus -toimintaan, mikä varmasti passaa tuolle vesipedolle, joka läträä aina siellä missä on vettä (ja mitä likaisempaa, sen mukavempaa!). Kuivaharjoittelun sijasta neiti olisikin mielellään polskutellut vedessä ja mennyt suorilta käsin rantaan, mitä sitä turhia vitkuttelemaan..?!

Ronjalle veneeseen hyppääminen ja sieltä pois tuleminen ei ollut ongelma, veneen keikuttelu ja heijaaminen eivät saaneet koiraa milleksikkään - koiralla tuntui olevan ennemminkin tylsää vaikka vene olikin aivan uusi käsite. Seuraavalle kerralle jää teknisesti helppo tehtävä, joka voi kuitenkin Ronjan kohdalla tuottaa parhaassa tapauksessa verta, hikeä ja katkeria kyyneleitä. Nimittäin damin vieminen veneen kokassa napottavalle ukolle, voi kuinka helpolta se kuulostaakaan..! Ronja ottaa tavaroita mielellään suuhun, kuskaa ja kuljettaa niitä surutta mutta saa nähdä, kuinka mielellään tyttö kiikuttaa aarteensa vieraalle ihmiselle kun ne voi tuoda suoraan emännälle. Yllättää tuo on osannut ennenkin, toivottavasti tälläkin kertaa - ja mielellään positiivisessa mielessä, kiitos.

Ronja poseeraa keikkuvan veneen kyydistä.

Lopuksi neiti sai käydä polskuttamassa läheisellä rannalla, ikään kuin palkkiona kärsivällisyydestä tylsää kuivaharjoittelua kohtaan ;) Siitäkös koira vasta tykkäsikin, vesilelua noudettiin innokaasti tasan siihen asti, että heittäjä kyllästyi hommaansa.

Ehdimme hädin tuskin kotia, kun käsky kävi tulla kuvattavaksi ja lenkkiseuraksi läheiselle pellolle. Niimpä Ronja pääsi vielä kaasuttelemaan pumi Konnan, seropi Miskan ja kihara Chokon kanssa. Tässä hieman Saran ottamaa kuvasatoa.

Choko ja Ronja

Kersojen keppileikit..

"Kyllä tää mun on selkeesti isompi ku se sun!"

Märkä kojootti taustajoukkoinee kuittaa.
(PS. Lähiaikoina luvassa kuvasatoa myös Lorasta ja Romeosta!)

Ronjan luustokuvat

2011-05-31T09:04:00.000-07:00

Eli lisätäämpä nämä tännekkin tihrusteltavaksi ja tulkittavaksi. Lonkissa oli löysyyttä ja eivät kuulemma tule A'na takaisin. Kyynäristä ei saatu kirjain arviota, sen näkee sitten. Klikkaamalla kuvaa näet sen isompana!

The show dog

2011-04-10T11:59:00.000-07:00

Ronja sai tekeytyä taas vaihteeksi näyttelypuudeliksi, kun laitoin ilmot Vaasaan. Kävimme viikkoa ennen näyttelyitä mätsäröimässä hienoin ja yllättävin tuloksin, neiti oli SIN1 BIS3. Lora ja Romeo eivät sijoittuneet, mutta käyttäytyivät kuitenkin oikein nätisti. Päivä oli mukava ja seura hyvää. Seuraavat kuvat otti Meiju Moilanen, kiitos hänelle!

Näyttelyitä edeltävänä päivänä saimme riesaksemme Ronjan siskon Karon (Darneklej's Karo), joka toi kyllä kiitettävästi lisää vilinää tähänkin huusholliin. Tytöt tulivat hyvin toimeen, leikkiä riitti ja vauhti oli kova. Karo lähti meidän mukana Vaasaan, jossa uusi omistaja jo odotteli koiraa.

Ronja ja Karo

Lauantaina kohti vihdoin päivä, jolloin lähdimme huristelemaan kohti Vaasaa. Herätys oli jo 2.00 aikaan, sillä käytin koirat juoksemassa pitkän matkan takia jotta saivat tehdän tarpeensa ja purkaa energiansa. Matka Vaasaan kesti reippaat nelisen tuntia ja auto oli aikalailla täyteen puukattu. Päivä vierähti nopeasti, heti alkuun esitin Ronjan veljen Rockyn, joka sai Hn.

Rockyn kanssa kehässä (Kuva: Sara Pitkälä)

Ronjan kehä oli aika reippaasti myöhässä ja koira oli aivan sippi jo ennen suoritusta. Riikka vei Ronjan yksilöarvosteluun ja koira esiintyi ihan hyvin itkusta huolimatta. Tuomari arvosteli sakemannit saksalaisittain ja esitin koiran itse kilpailuluokassa. Ronja sai EHn ja sijottui junnujen kilpailuluokassa, mikä ei ole uusien sääntöjen mukaan mahdollista mutta tuomari ja kehäsihteeri ilmeisesti unohtivat muuttuneet säännöt. Kiitos Riikalle Ronjan esittämisestä!

Kuvat: Sara Pitkälä

Muiden päivä meni vielä paremmin, Noia oli JUN-ERI1 SA, PN1, SERT ja ROP, Neela AVO-ERI1 SA, PN4,VA-SERT ja Konna ERI1 PN4 VA-CACIB! Kotimatka sujui varsin hilpeissä merkeissä, porukkaa tais jo hieman väsyttää..? Päivä oli näin muutamalla sanalla sanottuna oikein leppoisa ja mukava.

Tässä vielä arvostelu:

Keskikokoinen. Keskivoimakas. Ilmeikäs. Hyvä säkä, selkä ja lantio. Hieman pysty lapa ja olkavarsi voisi olla hieman pidempi. Etuaskeleen tulisi olla ulottuvampi. Korrekti edestä.

JUN-EH JUK3
Tuomarina Anita Alatalo

Landespedestä citykoiraksi ja citykoirasta hakupelleksi

2011-03-21T12:04:00.000-07:00

Päätinpä pitkän päivän päätteeksi rustailla tiivistetyn kokoonpanon jo menneistä toilailuista kuvilla (ja vielä äärettömän hienoilla sellaisilla!) maustettuna.

Sunnuntai (20.3.2011) alkoi aivan tavallisissa merkeissä, kunnes joku nimellä mainitsematon fiksu ihminen keksi että nyt lähdetään vetämään porukalla hakutreenit! Treenaamisessa ei ole mitään kyseenalaista mutta aina ei ajankohta ja treenipaikka sovi yhteen niin kuin tarkoitus on... Tässä tapauksessa lunta oli paikoittain jopa puolesta metristä metriin ja alueen tallaaminen kävi mainiosti rankkana kuntoiluna, siitä ei sitten sen enempää. Päätettiin jokatapauksessa vetää lyhyet treenit jokaista koiraa kohden (eli n. 3-5 pistoa per koira). Lumessa eteneminen oli raskasta myös koirille, joten pistojen määrä oli juuri sopiva. Tauosta johtuen otin Ronjalle helppoja tehtäviä ja intoa kyllä riitti. Ilmaisua en Ronjan kanssa vielä ota, vaan se on vielä ihan oma erillinen juttunsa joka yhdistetään yhtenäiseksi kokonaisuudeksi vasta sitten, kun molemmilla saralla kaikki palat on kohillaan.

Alue oli tallattu "urille" ja suorien pistojen sijasta koirat eivät todellakaan raivanneet uutta polkua molarin luo, vaan jo tallatuilla urilla pääsi puolet helpommalla. Miten se vuori-Mohammed vertaus menikään...? Nämä tais olla viimeset metsätreenit tälle talvelle, seilailu ei tee hyvää suorille pistoille. Pitää ootella lumen lähtöä, niin saadaan pyhittää kaikki aika haulle.

Maanantai (21.3.2011) taas hurahti kaupungissa hilluen, lähettiin BH-kokeen kaupunkiosuutta silmällä pitäen käppäilemään Oulun keskustaan. Bussimatkoissa ei ollut mitään ihmeellistä, ne kun oli tuttuja jo entuudestaan, niin Konnalle kuin Ronjallekkin. Noita kaupunki reissuja pitäis tehä vähän useammin, tekee hyvää näillä maalaisjunteille ;) Hälinä oli aluksi tietty mielenkiintosta ja jännää mutta se ei menoa haitannut. Ronjakin oli koko reissun ajan suhteellisen rauhallinen ja konflikteilta säästyttiin. Tosin koiran remmikäytöksestä näkyi, että se on juossut viime aikoina lähes poikkeuksetta vapaana, jouduin välillä muistuttamaan että remmissä kävellään just eikä melkein vasemmalla puolella. Ai mikä natsikuri?

Ihmisten ohituksissa ei ollut ongelmia ja muista koirista ei välitetty. Karvainen pumi ja hurja seefferi saivat tosin paljon katseita Stockamannilla kävellessä eikä muiden kommenteiltakaan säästytty. Konnan häntä aiheutti mielenkiintoisia kommentteja ("mikä nuttura/mytty tuolla on pe*seessä") ja Ronja oli ilmeisesti katu-uskottava kun ihmiset juoksee karkuun törmäillen autoihin... Olimme nimittäin erään kahvilan oven edessä seisoskelemassa ja liukuovista asteli ulos kolme ulkomaalaista poikaa. Yksi heistä säikähti Ronjaa, huusi kuin palosireeni ja pinkoi karkuun törmäten autoon, joka oli parkkeerattu kadun viereen. Sellasta se on, kun omistaa "ympäristölle vaarallisen tappokoneen". Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta, kun saamme Ronjan kanssa osaksemme kiljumista ja pakoon pinkomista mutta ehkä se on tämä skp'n omistajan kirous? Ihan sama miten hyvin koira käyttäytyy, se nyt sattuu olemaan sakemanni eikä se siitä muutu vaikka voissa paistelis.

Ja näin loppuun täytyykin sanoa vielä muutama sananen tämän hetkisestä vetotilanteesta. Viime viikolla otimme Ronjan kanssa lyhyitä vetotreenejä pyörän penkistä käsin ja kyllä koira tykkäs, sitten kun löytyis vielä se hätäjarru niin kaikki ois hyvin.. Pitää harjoitella ahkerasti käskyjä, jotta ne saataisiin lopulliseen hohtoonsa. Ohituksissa on vielä toivomisen varaa mutta eiköhän se treenin kanssa paremmaksi muutu! Intoa ja potentiaalia riittää enemmän kuin tarpeeksi. Yritän hankkia tältäkin saralta jonkin näköistä todistusaineistoa.

Väsynyt koira ja vielä väsyneempi koiranomistaja kuittaa.

Got to play these stupid games..

2011-03-07T09:27:00.000-08:00

Tässä blogin täytteeksi tylsä kuvapostaus, näin loma-aikoina ei ehi turhia turisemaan :D

Kuvissa esiintyy Ronjan ja Loran lisäksi istrianajokoira Romeo. Ja tässä yhteydessä kiitän teitä kaikkia yhteisesti osaanotoistanne!

Ronja 14kk

RIP FIN KVA Täperän Ipe 25.4.2004 - 25.2.2011

2011-02-26T05:41:00.000-08:00

18:30 Ipe alkoi äkillisesti oireilemaan, se kulki häntä alhaalla ja vaikutti apaattiselta. Aina niin ahne koira ei suostunut syömään ruokaansa, mikä pisti hälytyskellot soimaan. Koiran tila heikkeni nopeasti, se makasi maassa voimattona ja tärisi kauttaaltaan. Tärinä johtui siitä, että koira jännitti takapään lihaksistoa eli vika oli peräpäässä. Peräaukosta vuoti verta ja se oli pahasti turvonnut. Kun päivystävä saatiin kiinni, jouduttiin vielä odottelemaan vaikka koiran tila heikkeni. Aika eläinlääkärille saatiin 20:45.

20:40 Lähdimme kiikuttamaan kivuliasta koiraa Ouluun. Se murisi ja vinkui tuskissaan, jokainen töyssy tuntui sattuvan. Klinikalle päästyämme saimme koiran välittömästi hoitoon mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut. Diagnoosi oli perineaalityrä (toinen vaihtoehto olisi voinut olla kasvain) jonka olisi voinut leikata, mutta kirurgiseen toimenpiteeseen tarvittiin osaava lääkäri eikä sitä saatu tarpeeksi nopeasti. Leikkauksen jälkeen koiran elämä olisi ollut rajoitettua, sillä uudelleen repeämisen riski on hyvin suuri. Niimpä Ipe päästettiin viimeiselle matkalleen, ilman kipuja. Sinua kaivaten, missä ikinä oletkaan.. <3

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Perineaalityrästä: Ipen peräsuolen seinämän lihakset olivat revenneet, jonka seurauksena sisäelimet pääsivät peräsuoleen. Ipen tilanne oli vaikea ja se ilmeni täysin yllätyksellisesti. Leikkauksessa seinämiä olisi ommeltu yhteen mutta toimenpiteenä se on hyvin haastava. Yleensä joudutaan käyttämään tyräverkkoja ja lihassiirtoja, sillä revennyt lihaksisto on niin heikkoa että se repeilee leikkausta tehdessä. Päivystävän eläinlääkärin mukaan osaavaa kirurgia ei saatu tähän hätään.

Sukset + Ronja = kylmää kyytiä!

2011-02-22T09:29:00.000-08:00

Kuten otsikosta jo arvata saattaa, nyt on koirahiihtoakin kokeiltu. Vetoharrastusta on aloiteltu pikkuhiljaa lähinnä canicrossin merkeissä mutta eilen (maanantai 21.2) päätin sitten lähtä kokeilemaan, mitä tuo tuumaapi suksista vai tuumaako mitään. Ja tuumasihan se, kierrokset tosin nous vähän turhan nopeasti.

Lähtöpisteessä jouduin rauhoittelemaan koiraa. Odotin aika pitkään, että se tyyntyisi edes hieman. Liikkeelle lähtiessä koira ampui liikkeelle kuin rasvattu salama, pysyin juuri ja juuri tolpillani - ja sekin oli vain ja ainoastaan vetovyön ansiota. Koira tykitti järjetöntä kyytiä eteenpäin, yritin epätoivoisesti hiihtää luistelutyylillä perässä mutta vauhti oli niin kova, että meno muistutta perässä tulevan osalta säälittävää räpiköintiä. Niimpä siirryin suosiolla perinteiselle ladulle ja annoin koiran mennä. Ronjan kanssa on otettu lenkkien yhteydessä erilaisia käskyharjoituksia (vasen, oikea, go!, seeeeeeis) mutta erityisesti nuo suuntakäskyt on vielä hakusessa. Noin puolessa välin lenkkiä kaarsimme mutkaan ja samalla punaisella sekuntilla tajusin, että edessä on T-risteys. Vauhti oli kova ja matka niin lyhyt, ettei pysähtyminen edes käynyt mielessä, käskin koiraa kääntymään oikealle ja kuin ihmeen kaupalla se kaarsi välittömästi oikeaan suuntaan - minä perässä penkan reunoja hipoen. Hengissä selvittiin ja "maaliin" palattiin hyvin mielin. Koira ei ollut vetämisestä moksiskaan, leikit kavereiden kanssa maistuivat heti kun vapaa -käsky kuului.

Nojoo, ei se ollut niin dramaattista kuin miltä se kuulostaa ;) Molemmilla oli mukavaa mutta vastaavasti myös petrattavaa löytyy. Mulla pitää terästää noita hiihtotaitoja ja Ronjan kanssa harjoitellaan rauhoittumista vetämisen yhteydessä. Pystyy kyllä patoamaan viettejään esimerkiksi patukkasaalisleikeissä tai tottistreeneissä mutta kun vetämään lähdetään, koira kiihtyy ja purkaa sitä ääntelemällä ja paikoillaan pomppimisella.

Tänään (tiistai 22.2) on lyhyiden tokotreenien lisäksi kuvailtu, päivän räpsysatoa on ripoteltu sinne tänne ja kuten huomaatte, laatu on kärsinyt ja pahasti. Tottistelu sisälsi lähinnä kontaktiharjoituksia ja seuraamispätkiä pallo palkalla ja vaihtelevin häiriöin (ohi kulkevat ihmiset, naapurin haukkuvat koirat). Päivittelin nyt postauksen ohella linkkilistaa mutten mene takuuseen, etteikö joku olisi silti unohtunut..

Kuvat värillisenä ja hyvälaatuisena kuvagalleriassamme (täällä). Lähiaikoina tulossa kuvapläjäys myös Lorasta!

Pentukuvia

2011-01-27T02:40:00.000-08:00

Erehdyin katselemaan Ronjan pentukuvia ja päätin teidän kiusaksenne postailla "muutamia" pentukuvia. Pieni varoituksen sana, pentukuumeilijat pysykää kaukana....

Ronja oikealla

Kuvat: Sari Susanne Autio, Ronja on kuvissa 5vko-9vko

Ronja on kuvissa reilu 8kk. Vertailun vuoksi vielä muutama uudempi kuva.

Kuva: Outi R.

Kuva: Sara P.

Kuvat: Sara P.

Loran tulevia kokeita (toko)

2011-01-22T05:15:00.000-08:00

Elikkä, tässä nyt kokeita joihin Lora on ilmotettu (kaikista ei ole vielä saatu vahvistusta, joten täytyy vaan toivoa että mahdutaan mukaan), päivittelen listaa muutoksien mukaisesti. Niin ja jos jollain on sanottavaa ko. tuomareista, kuulisin mielelläni!

~~- 29.1.2011 OKK-areena epävirallinen tokokoe, ALO~~
~~- 5.2.2011 Haukipudas virallinen tokokoe, ALO (tuomarina Veijo Kinnunen)~~
- 26.3.2011 Oulu virallinen tokokoe, ALO (tuomarina Heli Kelhälä)
- 3.4.2011 Haukipudas virallinen tokokoe, ALO (tuomarina Päivi Lamminen)

Ja kuten jo varmasti huomasitte, blogi on vaihanut osoitetta. Vanhat päivitykset löytyvät edelleen entisestä blogista mutta vastaavaisuudessa kaikki toilailu päivitetään tänne.

Ronja debytoi ensimmäiset näyttelynsä

2011-01-22T05:13:00.001-08:00

Nyt on meidänkin ensimmäiset näyttelyt takana ja odotukset oli todella alhaalla, odottelin korkeintaan EH'ta. Tuli kyllä aivan puun takaa, kun lopullinen tulos oli JUN-ERI JUK1.
SA jäi tällä kertaa saamatta, mutta eipä se nyt niin kamalasti haitannut. Aluksi kehässä kaikki meni hyvin mutta koira peitsasi (ainakin käynnissä?) ja syynä ilmeisesti jumi alaselässä. Loppu olikin sitten yhenlaista show'ta. Kuvia tulee mahdollisesti myöhemmin. Arvostelu kuulosti tältä:

Erittäin hyvän tyyppinen. Sopivan kokoinen, hieman kevyt pää. Hyvä säkä, selkä ja lantio, riittävät etukulmaukset ja hyvät takakulmaukset, liikkuu hyvin.
Tuomarina Marja Talvitie

Toko seuracup mölliluokka 117p/120p ja luokkavoitto (sij. 1)

2011-01-22T05:12:00.001-08:00

Ronja 11kk (Kuva: Sara Pitkälä)

Ilmoitin Loran jo aiemmin mölleihin, kyseessä oli lähinnä testi miten koira toimii näin jahtikauden jälkeen. Suoritus meni hyvin, pientä korjailtavaa on mutta olin tyytyväinen koiran vireeseen, joka säilyi vaikkei saanut palkaksi kehuja kummempaa. Pitäsiköhän tässä pikkuhiljaa niitä virallisia katella..

Tässä vielä pisteet ja lyhyet kommentit.

Luoksepäästävyys 10 - Meni niinkuin odotinkin, piti kontaktin ja paikan hyvin.
Paikallaolo 9 - Koira meni käskystä maahan, nousi istumaan ja meni maahan - vinoon. Ja tän piti olla meidän vahvin liike!
Seuraaminen kytkettynä 10 - Kontakti tippui hetkeksi toisessa käännöksessä mutta tuomarin mukaan muuten puhdas suoritus.
Liikkeestä maahanmeno 10 - Seurasi hyvin ja meni maahan nopeasti, tässä ei fiksattavaa.
Luoksetulo 10 - Hieman normaalia laiskempi luoksetulo, tuli kyllä perusasentoon reipasta laukkaa mutta vähän harmitti koska yleensä koira tulee kun ohjus.
Kokonaisvaikutus 10 - Vire pysyi koko suorituksen ajan vaikken palkannut kertaakaan.

Pisteet siis 117/120p
Sija 1

Kuva: Sara Pitkälä

Kuva: Anniina Ronkainen

Turhanpäiväistä toilailua

2011-01-22T05:11:00.000-08:00

Taas on tovi vierähtäny viime päivittelystä, kukas se aikoikaan pitää päivitystahdin mahdollisimman aktiivisena..?

Tässä kuitenkin referoitu yhteenveto viikonlopun tapahtumista, ei mitään erikoista. Lauantai-aamuna tuli komento jäälle jo ennen kukon laulua, joten suuntasimme nokan kohti Akion lahtea. Lora oli viikonlopun metillä, mutta tasapainoa (ja vilskettä) antoi pumi neiti Konna, joka tuli hoitoon perjantaina. Pakkasta ei ollut paljoa, aurinko paistoi ja sää oli kuin suuniteltu kameraa varten! Saara osallistui "miittiin" kahden koiran voimin, joten perusporukan lisäksi meillä oli mukana bordercollie Nekku ja lk. saksanseisoja Leevi, koiria oli yhteensä kuusi. Päivä oli oikein mukava, suur kiitos Saaralle kuvista!

Sunnuntaina ajattelimme vetää Hennan ja Anniinan kanssa tottis treenit, mutta tapahtumasta tulikin loppu peleissä koirien treffit. Loran ja Ronjan lisäksi mukana olivat bordercollie Elli, saksanpaimen Zera ja dobberi Maxi. Nakattiin lyhyt metsälenkki, jonka jälkeen kävimme jäällä käppäilemässä. Sen jälkeen vedimme lyhyet toko treenit ja palailimme kotia.

Tässä muutama kuva lauantailta, enjoy!

Konna, Zera, Ronja ja Leevi. Kuvasta puuttuvat bortsut Elli & Nekku.

Kaikki kuvat: Saara Loukkola

Maikki & koirat