sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Tottiksen pohjia


Videolla Ruuti on todellisuudessa jo lähempänä 9 viikon ikää, mutta käytännössä edelleen kahdeksan viikkoinen. Tuossa otetaan Ruutin ensimmäisiä liikkeestä istumisia, käskyt jäi vähän musiikin peittoon. Videolta ei ehkä ihan hirveästi nähnyt sitä kaikkea muuta, mitä Ruutin kanssa opetellaan kokoajan liikkeiden tekniikan sivussa. 

Kaikkien liikkeiden ja käskyjen on lähdettävä koiran aktiivisuuden kautta. Eli pyrin olemaan itse passiivinen, jotta koira oppisi mahdollisimman aktiiviseksi minua kohtaan. Treenien perustana meillä on mukavuus, ja siksi vältän viimeiseen asti varsinaisia kieltoja tai negatiivisia tunnetiloja. Konfliktit eivät kuuluu meidän osaltamme kentälle ollenkaan, ellei koira sitten tulisi kirjaimellisesti vaikkapa näpeille tai naamalle. 

Opetan Ruutia alusta pitäen siihen, että huonot suoritukset/tavat hylätään ja tässä käytän hyväkseni laumaviettiä. Mikäli koira esimerkiksi jää kesken imuttamisen haistelemaan sitä maahan tippunutta makkaraa, poistun välittömästi paikalta jättäen pennun ja sanoen "korjaa". Pikkuhiljaa pentu oppii (toivottavasti) ettei niitä makkaroita kannata jäädä etsimään, sillä se jätetään ja se kiva toiminta loppuu. Se saa kuitenkin heti uuden mahdollisuuden osoittamalla itse aktiivisuutta minuun. Sama periaate pätee liikkeiden opettelussa. Kun koira pläsähtää maahanmenossa lonkalleen, se ei saa palkkaa vaan sen on yritettävä uudestaan. Tällä toivon saavani aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan liittämättä niin sanottuihin "epäonnistumisiin" minkäänlaista negatiivista kieltosanaa tms. Se oppii, että olemalla aktiivinen minua kohtaan, se pääsee taas tekemään sitä superkivaa juttua mamman kanssa. Sen kannattaa yrittää ja olla aktiivinen ansaitakseen huomioni ja kehuni, minkä taas toivon osaltaan parantavan koiran työskentelymotivaatiota minun kanssani, ei pelkästään ruuan toivossa. 

Kaikki jäävät tulen opettamaan peruutuksen kautta, jotta näen heti alusta asti koiran tekniikan ja mahdolliset virheet. Myöskin seuraaminen lähtee peruutuksen kautta, jotta koira on valmiiksi aktiivinen ja liikkeessä. Seuraamista tulen työstämään pitkään, jotta saan kestävän, tarpeeksi voimakkaan ja vietikkään lopputuloksen. Perusasennon ja peräsimen käytön opetan kokonaan omana asiana, ennenkuin se liitetään seuraamiseen millään tavalla. Kuten huomaatte, Ruuti ei myöskään saa vielä seuraamiseen liittyen mitään käskyä, eikä tule saamaan vielä pitkään aikaan. Käskyn yhdistän toimintaan vasta sitten, kun koira osaa oikean tekniikan ja se pitää oikean viretason, sillä se "seuraa" tulee tarkoittamaan vain sitä.

3 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus, täällä nyt tahkotaan samaa ja yritän karsia virheitä mitä aiemmin
    aiemmilla on tullut tehtyä. Tuo täytyy oikein tankata koppaan että penskan pitää olla aktiivinen ku mulla on huono tapa maanitella, varsinkin Jalosta opin ku lähtee pelistä
    pois omille teilleen, eli ite pois, jes Seuraan innolla, laita vaan postia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin te ootte kanssa alottelemassa kaikkea pennun kanssa, ompa mukava kun on joku suunilleen samassa vaiheessa!

      Toi koiran oma aktiivisuus on mulle ainakin tosi tärkeä asia, sitä on helppo vahvistaa ja aivan varmasti palkitsee sitten myöhemmässä vaiheessa. Eli aina kun pentu menettää mielenkiintonsa, poistut paikalta huomion herättelyn sijaan. Näin ollen koira oppii itse käynnistämään itsensä, eikä tarvi aina itse olla se aktiivinen pomppija, joka yrittää sytyttää koirankin :) Laittelen huomenissa taas uutta juttua ja videota!

      Poista