sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Olenko minä hyvä omistaja koiralleni?

Luin tänään Johannan blogista hyvän tekstin, jonka ajattelin olevan ihan tavallinen kirjasuositus. Tekstissä Johanna kuitenkin kertoi, kuinka oli kyseenalaistanut itseään koiranomistajana tai mahdollisena kasvattajana. Pysähdyin miettimään, millainen minä olen koiranomistajana; voinko kutsua itseäni millään tavoin hyväksi? Millainen edes on hyvä koiranomistaja? Ja mikä on rajana huonolle koiranomistajalle? 

Muistelin useita vuosia taaksepäin saadakseni vastauksen. Tunsin olevani epäreilu koiraani kohtaan, kun mietin kertoja jolloin lenkki oli jäänyt lyhyeksi - tai jopa kokonaan väliin - oman jaksamiseni takia. Muistelin myös kertoja, jolloin koirani oli näyttänyt onnelliselta. Olenko hyvä omistaja, jos koirani elää onnellista koiran elämää? Se hyvä on niin monimutkainen määritellä. Pyörittelin mielessäni useita kriteereitä hyvälle koiranomistajalle, joihin yritin tietysti sovittaa itseeni. Yhdeksi tärkeäksi ominaisuudeksi totesin vastuuntunnon. Hyvä koiranomistaja ei  edes ota koiraa, jos ainoa järkiperuste on halu; koiranomistajahan on vastuussa elävästä olennosta useita vuosia. Koira edellyttää sitoutumista.

Minun on pakko tunnustaa, että Ronjaa ottaessani valinnan olisi voinut tehdä perusteellisemmin. En kuitenkaan ikinä vaihtaisi koiraani toiseen, mutta tiedän oppineeni kantapään kautta jo pelkästään kasvattajan valitsemisen tärkeyden. Tarjoan koiralleni ruokaa, liikuntaa, lepoa ja turvan, mutta mitä muuta odotetaan hyvältä koiranomistajalta? Toisinaan sorrun lepertelemään koirilleni, mutta pääperiaatteeni on olla koiralle ennenkaikkea hyvä laumanjohtaja, ei äiti. Asetan koirilleni selkeät rajat ja pyrin olemaan määrätietoinen ja turvallinen. Siltikin tiedän tehneeni useita virheitä. Näistä suurimpana koen olleeni joskus hyvin epäjohdonmukainen; remmikoulutuksen yhteydessä joskus koira sai mennä pitkällä remmillä haistellen tien pieliä, kun taas seuraavana päivänä yritin iskostaa sen päähän, että kävelee vierellä. Johdonmukaisuus on erittäin olennainen piirre selkeältä koiranomistajalta, ja tiedän tehneeni tämän asian tiimoilta asian väärin. Mutta tekevätkö virheet ihmisestä huonon, vai onko nimenomaan hyvän piirre, kun oppii tekemästään? Minä nostan hattua niille, jotka voivat väittää etteivät ole ikinä tehneet vääriä päätöksiä ja tekoja koiranomistajana. Erehtyminen on inhimillistä, ja itse lukisin hyvän koiranomistajan piirteeksi sen, miten omiin virheisiinsä suhtautuu.

Nykyisin tuntuu, että hyvä koiranomistaja on suoraan verrannollinen siihen, harrastaako koiransa kanssa mitään. Jos tämä todellakin määrittelisi koiranomistajan pätevyyden, voisin lokeroida itseni hyvillä mielin hyväksi koiranomistajaksi. Mutta onko hyvän koiranomistajan edellytys todellakin lukemattomien agility kurssien lukumäärä? Ei ainakaan minun näkökulmastani. Liikunnan ja aktiviteettien tarjoaminen ovat molemmat hyvin tärkeitä asioita, mutta ennen kaikkea on huomioitava rodun tarpeet. Uskon, että olennaista on se, että koiralle suunnattu tekeminen on suhteutettu rodun tarpeisiin. Hyvä koiranomistaja ei ole vain sellainen henkilö, joka yrittää hiki virraten muovata koirastaan tokovaliota, oli se minkä rotuinen tahansa. Tavallinen "sunnuntaiharrastelija" voi olla ihan yhtä hyvä, vaikka se tekeminen tapahtuukin kotioloissa eikä tähtää vaikkapa valioitumiseen. Tälla tarkoitan sitä, että olennaista ei ole se, kuuluuko erilaisiin yhdistyksiin ja kuinka monesti käy ohjatuissa treeneissä; kunhan koiralle tarjotaan sen vaatima aktiviteetti parhaassa mahdollisessa muodossa. 

Hyvin moni koiraharrastaja automaattisesti pitää itseään hyvänä ja kunnollisena koiranomistajana. Jos ei muuta jäänyt tällä ajatustyöllä käteen, niin ainakin olen kyseenalaistanut itseäni ja oppinut kritisiomaan itseäni koiranomistajana. Edelleenkään en ole muodostanut täysin selvää käsitystä hyvästä koiranomistajasta. Huono koiranomistaja on niin paljon helpompi tiivistää ja leimata. Sain kuitenkin jonkinlaisen vastauksen siihen, millaisena koiranomistajana voin itseäni pitää. Tarjoan koiralleni perustarpeet, turvallisen kodin, seuraa ja tekemistä. Huolehdin koirani terveydestä ja hyvinvoinnista. En valinnut ensimmäistä vastaantulevaa rotua, vaan tiesin millaisen koiran haluan ja kuinka suurella todennäköisyydellä se sopii minulle. Pyrin kehittymään koiraharrastajana kokoajan. Haluan oppia ja olla parempi. Uskon voivani pitää itseäni loppujen lopuksi ihan hyvänä koiranomistajana, mutta parantamisen varaa on. 

9 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen merkintä tämä :) hienosti kirjoitettu ja aika paljon samoja ajatuksia itselläkin herää ko. asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos löytyy muitakin samanhenkisiä! :)

      Poista
  2. Se on ihmisessä jo todella hyvä merkki että pystyy kyseenalaistamaan oman itsensä myös koiranomistajana. Mitä enemmän itseään kyseenalaistaa, sitä paremmin pystyy oppimaan uutta ja kehittyä, hyvä teksti :)

    VastaaPoista
  3. Todella hyvä teksti! Tämä on asia, joka jokaisen koiranomistajan pitäisi miettiä! Ja minun mielestäni varsinkin tuo, kuinka rotutyypillistä toimintaa koiransa kanssa tekee.

    VastaaPoista
  4. Moikka!

    Toi Troiluksen Hurtta lifeguard huppari maksoi muistaakseni jonkun vähän alta 50€ ja siitä sai sit 20% alennusta, kun oli Mustin ja Mirrin joku heijastinkampanja. :)

    Hyvä blogi sulla muuten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, näytti niin hyvältä päällä, että siirtyi heti must have -listalle :) Ja kaiken kruunas tuo värivalikoima, oli pinkkiäkin!

      Kiitos :)

      Poista
  5. Ihmettelin, että miten blogisi kautta oli tullut niin paljon katsojia sivuilleni, syyhän löytyi täältä! Hienoa pohdintaa, hienoa jos oma tekstini herätti mielessäsi ajatuksia :) Rapsut Ronjalle ♥

    VastaaPoista
  6. Todella hyvä teksti, itse olen kyseenalaistanut oman "hyvyyteni" koiranomistajana monet kerrat, teen sitä jopa hieman neuroottisesti. Kyseenalaistamisen kautta, kuten totesitkin, löytää itsensä heikkoudet ja tästä lähtee mahdollisuus korjata puutteitaan ja kasvaa sekä kehittyä. =)

    VastaaPoista
  7. Johanna: Rapsutukset välitetty ;)

    Ja totta tuo mitä Ria totesit, eli omien heikkouksiensa kautta on hyvä lähtä asiaa muuttamaan haluttuun suuntaan! :)

    VastaaPoista