tiistai 3. huhtikuuta 2012

Katkeroituneita ajatuksen rippeitä koirapuistosta

Päätimpä nyt muuttaa tuota sekavaa ajatuksen virtaa tekstiksi, ja tällä kertaa aiheena on koirapuiston hyödyt ja haitat. Itse olen koirapuistoillut paljonkin, mutta muutaman epämiellyttävän kokemuksen jälkeen pysähdyin miettimään kyseisen paikan huonojakin puolia.


Ensimmäinen miinus on kosketuksessa leviävät taudit, punkit jne. Meille on mukaan tarttunut nenäpunkin lisäksi myös kennelyskä, joka on tosin epidemian riehuessa helppo saada monestakin suuntaa. Vaikka niinhän se vaan on, että tuollasissa paikoissa, jossa käy useita koiranomistajia lemmikeineen, kaikki pöpöt ja bakteerit leviää kulovalkean tavoin. Nämäkin on tietty yksittäistapauksia, mutta niiltäkään ei aina voi välttyä.

Toinen asia onkin sitten se, minkälaisia koiria koirapuistoon tuodaan. Ronjan kanssa on voitu koirapuistoilla ongelmitta, mutta kun erehdyttiin kerran väärään aikaan puistoilemaan, niin johan ollaan taas lähtöpisteessä.. Se työ mitä tehtiin, että koiran epävarmuus ja siihen liittyvä stressi saataisiin kytkettyä pois, tuntuu valuneen hiekkaan. Kun seuraavan kerran käveltiin koirapuistolle päin ja koira paikansi tuntemattomat koirat, niin käytös muuttu niin kun ois nappia painettu. Jäin sitten koirapuiston ulkopuolelle leikittämään ja rauhoittelemaan koiraa, ja odotin että kierrokset laskee. Kyllä oli taas niin turhauttava olo kun katselin koiran reaktioita episodin jälkeen. Vaikka faktahan se on, että aina ei voi konflikteilta säästyä kun ollaan paikassa missä on useita toisilleen vieraita koiria, mutta kyllä se vaan ottaa kupoliin kun saa alottaa kaiken alusta. Niin, nyt ei meillä ole asiaa koirapuistoon kun koira on niin epävarma ja sehän kyllä näkyy käyttäytymisessä.
 

Mutta kaiken tuon katkeran vuodatuksen jälkeen pakko kyllä lisätä, että onhan noissa puistoissa puolensakin. Kaikkia koiria ei voi esimerkiksi pitää vapaana, mutta kun kyseessä on aidoilla rajattu alue, niin sekin seikka on tällä ratkaistu. Ja onhan nuo yleensä mukaavia sos. tilanteita niin koiran kuin omistajankin kannalta, kunhan vaan ylimääräiseltä hässäkältä säästytään.






Takapakista turtunut koiranomistaja kiittää ja kuittaa tältä erää.

9 kommenttia:

  1. Me ei olla koirapuistoiltu ikuisuuksiin, koska ahistaa se, miten erilaisia ne koirat ja ennen kaikkea omistajat siellä on. Ois mahtavaa, että oma otus pääsis tutustumaan kaikenlaisiin koiriin (on tullut ainakin mun maailmankatsomukseni mukaan oikein hyvin toimeen kaikkien puistossa tavattujen uusien koirien kanssa), vaan kun siellä on sekaisin sekä rohkeat että arat koirat & omistajat, ja täysin eri näkemykset siitä miten puistossa tulee käyttäytyä (mun mielestäni säännöt pitää olla eikä kenenkään silmille hypitä/ärhennellä, mut osa tyypeistä ei piittaa mistään, mitä ne koiransa puistossa puuhaavat), nii jotenkin tuntuu helpommalta pysyä sieltä poissa säästääkseen omia hermojaan. :p Eikä ne pöpötkään siellä kyllä oikein houkuta, meiän oma lähipuistokin ku on todella suosittu paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan näin, siellä on saman aidan sisäpuolella niin eri luontosia ja -kokosia koiria. Mutta onneksi on mahdollisuus sitten erikseen treffailla tuttuja koiria, niin ei ehkä tarvi kokoajan miettiä sydän kurkussa että mitähän tällä kertaa mahdollisesti tapahtuu :D

      Poista
  2. Me ollaan käyty puistoissa oikeastaan vain alle kaksi vuotiaina.
    Sitten homma jotenkin leviää ja tulee uhitteluja,myös meidän puolelta.
    Kolme viikkoa sitten käytin pojat ( ei muita) ja sitä kakan määrää
    kaikkialla,eikö kukaan siivoa siellä? Äkkiä pois.
    Sakemanni ei taida olla oikein puisto koira ja jos lähestyykin paikkaa,niin usein kaikki häipyy!Ja ei siellä kyllä itsekkään rentoudu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tuo paikallinen koirapuisto noiden jätösten suhteen hyvässä kunnossa, mutta muuten paikka on vähän lattea. Pieni aukio aidalla rajattuna, eikä ole erikseen pienten ja isojen puolia, vaan kaikki lyödään samaan tilaan mikä ei mielestäni ole hyvä juttu sekään. Kaikki kun ei osaa leikkiä pienempien kanssa ja vastaavasti pienemmät saattaa olla aivan lukossa isompien koirien läsnäollessa. Ei sellanen ole kiva kenellekkään.

      Ja itsekin olen pannut nuo ennakkoluulot merkille myös koirapuistoillessa, mm. tuossa vasta sattuneessa episodissa (5 tuntematonta saman lauman koiraa tuli turhan nopeasti Ronjan iholle muristen) minä olin tietysti saksanpaimenkoiran omistajana se syntipukki joka ajettiin kirosanojen saattelemana ulos, kun Ronja alkoi pelon takia purisemaan takaisin. Enpä tee samaa virhettä toista kertaa, ei se ole meiltä pois, jos jättäytydään kokonaan noista kuvioista..

      Poista
    2. Meilläkin on jätösasiat puistossa hyvin ja puisto on metsän laidassa männikössä eli viihtyisä koirapuistoksi. Isoille on oma puolensa, pienille oma, vaan kun homma on menny siihen jo aikoja sitten, että pienet tunkeekin isojen puolelle ja isoja _käsketään_ menemään pienten puolelle, etteivät tulisi häiritsemään väärällä puolella olevia pikkuisia! :O Näin kertoi siis tuttuni, joka oli ollut puistoon oman koiran ja tuttavansa + tämän koiran kanssa menossa. Jäi sitten kokonaan menemättä, ku eivät tahtoneet alkaa kinaamaan, vaikka syytä ois ollutkin...

      Ja ne ennakkoluulot sakemanneja kohtaan, ne on nähty täälläkin. Meiän koira pitää leikkiessään ärisevää ääntä ja saattaa nostella karvojaankin hetkittäin painiessaan, mistä luonnollisesti päätellään, että koira on vihainen, vaikka todellakin vain leikkii. Eräänkin kerran otus paini puistossa kaverisakun kanssa kyseiseen tyyliin (leikkivät niin "aina" nähdessään & ollaankin nähty usein, ku tulevat niin hyvin toimeen ja ymmärtävät toistensa aivoitukset. Koirapuistossakin leikkivät mieluiten aina keskenään, vaikka muitakin siellä ois) ja ai että niitä koirakaksikon ja meiän omistajien saamia mulkoiluja muutamien ihmisten osalta! Yritä siinä sitten jutella erilaisista leikki- ja ääntelytyyleistä eri roduilla/yksilöillä, ku automaattisesti leimataan kyseisellä tavalla käyttäytyvä koira suunnilleen raivohulluksi. x) En tasan tarkkaan veis puistoon vihaista koiraa muiden kanssa tappelemaan, vaan ku tuntuu koko ajan puistossa ollessamme, että pitäis olla koiransa luonnetta ja tapoja selittämässä, pysymme mieluummin poissa, vaikka meilläkin ois siellä oikeus olla. Ei vaan jaksa selitellä tai varoa tai tuntea olevansa tunkeilija. On niitä muitakin paikkoja ja kaverikoiria ymmärtäväisine omistajineen. :)

      Tästä vois kirjoittaa loputtomiin, mut jätän tällä kertaa tähän. :D

      Poista
    3. Joo, vähän turhan usein niitä sääntöjä on sovellettu oman käden oikeuksilla, mikä on tietysti väärin.. Meillä ei purise, mutta leikkiin pyytäessä esmeks saattaa haukkua, mikä tietty ymmärretään aivan väärin. Noh, ne on nämä ennakkoluulot, joista vois kirjotella loputtomiin!

      Poista
  3. Aivan ihania kuvia sulla! :)
    Jäin koukkuun :)

    VastaaPoista
  4. Vitsi miten kurjia tuollaset tapaukset. /: Mulla on älyttömän "helppo" koirapuistokoira, koska se alistuu aina kaikille jos tilanne alkaa mennä vähänkään uhkaavaksi (esmes jos joku murisee sille), joten meille ei onneksi koskaan ole sattunut (*kop kop, pitänee koputtaa puuta*) tilanteita, joissa pitäis pelätä ikäviä tilanteita. Suosittelisin kyllä puimaan noita tilanteita jollakin tapaa ja antamaan palautetta kyseisille ihmisille. Itse henkilökohtasesti yleensä bongailen aina koirapuistossa oleilevat tyypit ja jos joukossa on joku koira, jonka käyttäytyminen on jollakin tapaa arveluttavaa, ohitan puiston tyynesti. Asun nimittäin koirapuiston vieressä ja nään ikkunasta ketä siellä milloinkin on. :D

    Koirapuistot on kyllä todella mielenkiintonen ilmiö sinällään, koska ainakin omasta mielestäni lähellekään kaikki koirat ei sovellu koirapuistoilijoiksi. Toisaalta, miten sekin määritellään? Lisäksi mulla kiinnostaa suuresti, että stressaako koirapuistoilu koiraa? Harvoin varsinkaan näin talvella tuossa meidän puistossa on hirveästi populaa, mutta kesäisin siellä saattaa olla helpostikin parikymmentä piskiä. Hmm. Oma koirani ei kyllä oo koskaan näyttänyt moisia merkkejä, koska me ollaan koirapuistoiltu heti kun Jehna sai rokotukset.

    Meidän puistossa käy kyllä paljon sakemanneja, joista muutama yksilö on kyllä mielestäni sellaista koirapuistoon sopimatonta materiaalia. Mutta puhun tosiaan vaan muutamasta yksilöstä monesta monituisesta tapauksesta. Puistossa käy myös rotikoita ja dobbereita, joita meidän Jehna eritoten sakemannien ja muiden isompien koirien rinnalla rakastaa. :)

    Ihmisten pitäs vaan vähän höllätä nutturoitaan ja ottaa iisimmin + nähdä siinä omassa ihanassa ja täydellisessä karvanassussa ne viat, eikä syyttää aina toisia ikävistä tilanteista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juurikin näin se homma yleensä menee! Samoilla linjoilla ollaan täällä päässä.

      Poista