maanantai 21. maaliskuuta 2011

Landespedestä citykoiraksi ja citykoirasta hakupelleksi

Päätinpä pitkän päivän päätteeksi rustailla tiivistetyn kokoonpanon jo menneistä toilailuista kuvilla (ja vielä äärettömän hienoilla sellaisilla!) maustettuna.

Sunnuntai (20.3.2011) alkoi aivan tavallisissa merkeissä, kunnes joku nimellä mainitsematon fiksu ihminen keksi että nyt lähdetään vetämään porukalla hakutreenit! Treenaamisessa ei ole mitään kyseenalaista mutta aina ei ajankohta ja treenipaikka sovi yhteen niin kuin tarkoitus on... Tässä tapauksessa lunta oli paikoittain jopa puolesta metristä metriin ja alueen tallaaminen kävi mainiosti rankkana kuntoiluna, siitä ei sitten sen enempää. Päätettiin jokatapauksessa vetää lyhyet treenit jokaista koiraa kohden (eli n. 3-5 pistoa per koira). Lumessa eteneminen oli raskasta myös koirille, joten pistojen määrä oli juuri sopiva. Tauosta johtuen otin Ronjalle helppoja tehtäviä ja intoa kyllä riitti. Ilmaisua en Ronjan kanssa vielä ota, vaan se on vielä ihan oma erillinen juttunsa joka yhdistetään yhtenäiseksi kokonaisuudeksi vasta sitten, kun molemmilla saralla kaikki palat on kohillaan.

Alue oli tallattu "urille" ja suorien pistojen sijasta koirat eivät todellakaan raivanneet uutta polkua molarin luo, vaan jo tallatuilla urilla pääsi puolet helpommalla. Miten se vuori-Mohammed vertaus menikään...? Nämä tais olla viimeset metsätreenit tälle talvelle, seilailu ei tee hyvää suorille pistoille. Pitää ootella lumen lähtöä, niin saadaan pyhittää kaikki aika haulle.



Maanantai (21.3.2011) taas hurahti kaupungissa hilluen, lähettiin BH-kokeen kaupunkiosuutta silmällä pitäen käppäilemään Oulun keskustaan. Bussimatkoissa ei ollut mitään ihmeellistä, ne kun oli tuttuja jo entuudestaan, niin Konnalle kuin Ronjallekkin. Noita kaupunki reissuja pitäis tehä vähän useammin, tekee hyvää näillä maalaisjunteille ;) Hälinä oli aluksi tietty mielenkiintosta ja jännää mutta se ei menoa haitannut. Ronjakin oli koko reissun ajan suhteellisen rauhallinen ja konflikteilta säästyttiin. Tosin koiran remmikäytöksestä näkyi, että se on juossut viime aikoina lähes poikkeuksetta vapaana, jouduin välillä muistuttamaan että remmissä kävellään just eikä melkein vasemmalla puolella. Ai mikä natsikuri?


Ihmisten ohituksissa ei ollut ongelmia ja muista koirista ei välitetty. Karvainen pumi ja hurja seefferi saivat tosin paljon katseita Stockamannilla kävellessä eikä muiden kommenteiltakaan säästytty. Konnan häntä aiheutti mielenkiintoisia kommentteja ("mikä nuttura/mytty tuolla on pe*seessä") ja Ronja oli ilmeisesti katu-uskottava kun ihmiset juoksee karkuun törmäillen autoihin... Olimme nimittäin erään kahvilan oven edessä seisoskelemassa ja liukuovista asteli ulos kolme ulkomaalaista poikaa. Yksi heistä säikähti Ronjaa, huusi kuin palosireeni ja pinkoi karkuun törmäten autoon, joka oli parkkeerattu kadun viereen. Sellasta se on, kun omistaa "ympäristölle vaarallisen tappokoneen". Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta, kun saamme Ronjan kanssa osaksemme kiljumista ja pakoon pinkomista mutta ehkä se on tämä skp'n omistajan kirous? Ihan sama miten hyvin koira käyttäytyy, se nyt sattuu olemaan sakemanni eikä se siitä muutu vaikka voissa paistelis.


Ja näin loppuun täytyykin sanoa vielä muutama sananen tämän hetkisestä vetotilanteesta. Viime viikolla otimme Ronjan kanssa lyhyitä vetotreenejä pyörän penkistä käsin ja kyllä koira tykkäs, sitten kun löytyis vielä se hätäjarru niin kaikki ois hyvin.. Pitää harjoitella ahkerasti käskyjä, jotta ne saataisiin lopulliseen hohtoonsa. Ohituksissa on vielä toivomisen varaa mutta eiköhän se treenin kanssa paremmaksi muutu! Intoa ja potentiaalia riittää enemmän kuin tarpeeksi. Yritän hankkia tältäkin saralta jonkin näköistä todistusaineistoa.

Väsynyt koira ja vielä väsyneempi koiranomistaja kuittaa.

2 kommenttia:

  1. Aiettä nauroin tolle milenkiintoisella autoon törmäämis kohtaukselle ::D ei oo tottakaa enää!

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa tilannekomiikkaa tuo kiljunta ja karkuun pyrähdys. :D Mekin ollaan ainakin pariin otteeseen säikäytetty ihmispoloisia sydänjuuriaan myöten mm. hissin ovien auettua, siis vain rauhassa odottaessamme pääsyä joko hissiin tai sieltä pois. :p

    VastaaPoista