perjantai 16. kesäkuuta 2017

AD-koe 15.6.2017



Kävimme suorittamassa AD-kokeen hyväksytysti 15.6.2017 Haukiputaalla. Kokeen alkamisaika oli 17.00 mutta tuolloin lämpötila oli vielä reilu 22astetta, joten se viivästyi. Juoksuosuus meni mielestäni aika kivuttomasti,vaikka kahdella ensimäisellä kierroksella lämpö hieman hidastikin menoa. Tauoilla koiria kasteltiin, puettiin viilennysmantteleihin ja viilennettiin muutenkin kaikin mahdollisin keinoin. Viimeinen kierros oli selkeästi helpoin, sillä olosuhteet olivat koiralle paljon kevyemmät. Juoksukin lähti heti luistamaan paremmin. Itse valmistauduin keskeyttämään kokeen välittömästi, mikäli koira ei pysty lämmön takia sitä suorittamaan. Onneksi tällä periaatteella oli liikkeellä muutkin ohjaajat, joten matkan kokonaisuudessa juoksivat vain ne koirat, jotka kestivät rasituksen lämmöstä huolimatta.

Tottista varten ei oltu oikeastaan valmistauduttu ollenkaan, sillä kuulemani mukaan siinä on vain lyhkänen seuraaminen. Tuomari päätti seuruuttaa kaikki 10 koiraa yhdessä rintamassa, kaikki yhtä aikaa. Noh, sanon vaan et toivottavasti me ei esiinnytä tämän suhteen niissä kuvissa, jotka lehteen päätyy (paikalla oli Koiramme lehden toimittaja, joka teki juttua AD-kokeesta).. Ei olla nimittäin ikinä moista harjoiteltu, joten väsyneelle ja normaalia alavireisemmälle koiralle moinen häiriö oli liikaa. Jolkotteli onnellisesti sunnuntai kävelyllä :D Hyppy meni ok, ja muuten kyllä ilmensi kentällä selkeästi työskentelyhalukkuuttaan.



Ensimmäinen tokokoe 30.5.2017



Paikkamakuu
Seuraaminen 8,5
Noutoesineen pito 10
Luoksetulo 10
Hyppy 10
Kaukokäskyt 8
Liikkeestä maahanmeno 10
Kokonaisvaikutelma 10

Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen kokeeseen, ainoa harmitus oli tuo paikallamakuu, joka oli Ruutin varmin liike. Olen pitänyt paikallaolossa monesti, kun kaveri tekee omallaan agilitya, eikä mitään ongelmaa. Noh, pysyi se edelleen hievahtamatta siellä rivissä - mutta teki sen seisten. Seisomisen takia liike tipahti nollille. Muuten suoritus oli tasaisen varmaa, seuraaminen oli hieman alavireinen eikä tehnyt jokaista perusasentoa. Kaukokäskyissä liikuin itse tiedostamatta käskyä antaessani. Lopputulos ALO2 151,5p. Kuvista kiitos Maisa Viippolalle!


 

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syytä hymyillä

Musta ruskea on nyt suurimmilta osin kuvattu terveeksi, ainoastaan selkä ja silmät vielä odottelevat vuoroaan. Kaiken tämän jännittämisen jälkeen tulokset oli kyllä suuri juhlan aihe. Lonkat ja kyynärät tuli kennelliitosta A/A ja 1/0. Sydän oli kunnossa ja polvetkin oli 0/0. Silmät on tällä hetkellä kaikista isoin kysymysmerkki, sillä selkäkin on jo kertaalleen kuvattu.

Näyttelyissäkin käytiin tuloksella EH2. Arvostelu alkoi sanalla "kehitysvaiheessa" ja loppui sanoihin "tarvitsee vielä aikaa". Senpä seurauksena jäädään nyt ensi kesään saakka näyttelytauolle, ja yritän keskittää kaiken energian treeneihin (jotka on ollu tässä myllerryksessä täysin unholassa).

lauantai 7. toukokuuta 2016

Viettitesti

Ruuti kävi vähän extempore SPL Oulun järjestämässä viettitestissä, ja kyllä on ohjaaja nyt tyytyväinen! Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, ja koira oli kyllä aika puhki jo ennen omaa vuoroa. Moottori lähti kuitenkin heti käyntiin, kun eteen tuotiin purutyyny. Lähti saalistamaan hyvin, puri koko suun otteella eikä korjaillut otetta. Testi meni hyvin ruutimaisen varmasti, mutta olihan se mukava käydä toteamassa miten koira toimii erilaisissa olosuhteissa. Testaajan mukaan tosi kiva koira, josta saa kokemuksia ja harjoituksia lisäämällä erinomaisen. Puree hyvin ja vahvasti, kun se pääsee kunnolla tekemään. Purukokemattomuus näkyi alussa, eli harjoittelemalla vaan koiralle lisää varmuutta ja kokemuksia.

Testistä otettua videonpätkää en saanut jostain syystä upotettua, joten tässä vielä suora linkki siihen

https://youtu.be/44qbiGEaFMI


torstai 24. maaliskuuta 2016

Piirun verran alle yhden


Niin. Se pieni pallero on ihan kohta vuoden! Ehkä voisin pikkuhiljaa päästää irti termistä "pentu", kun koiran kasvulle on selvästi sokea. Ihan sievä tyttö sieltä pennun ylisuuresta nahasta alkaa kuoriutua, tarvii tosin edelleen aikaa kehittyäkseen. Ruuti kävi myös ensimmäisissä virallisissa näyttelyissä, saaden EH:n ja ollen JUK3. Tässä vielä arvostelu.

"Selvän sukupuolileiman omaava narttu, keskikokoa hieman suurempi säkäkorkeudeltaan. Kehittymätön etuosa, ikäisekseen riittävä kallo-osan vahvuus, hieman kevyt kuono. Kapea-asentoiset eturaajat, hieman ulospäin kääntyvät etukäpälät. Kovin niukat kulmaukset edessä - hyvät takana. Hyvä rintakehän syvyys, ylälinja saa tiivistyä. Pehmeyttä selässä. Hyvät takaliikkeet, löysyyttä edessä."

Ensimmäiset juoksutkin on tosiaan takana. Edelleen on selvitty kaikenkarvaisten koirakavereiden keskellä ilman pienintäkään konfliktin poikasta. Tähän asti on väistänyt muita tarpeen tullen, mikä on ihan fiksua. Saas nähdä, mihin suuntaan asia kehkehytyy kun ikä ja ego sieltä vielä nousee.

Treenien suhteen on tullut iso kasa onnistumisia ja vielä isompi kasa epäonnistumisia. Hakupuoli on mennyt hienosti, ollaan vihdoin aloitettu ilmaisujen treenaaminen (alla video ensimmäisistä ilmaisuista). Tottis taas menee tyylillä yksi askel eteenpäin, kolme taakse. Mutta eipä tässä mikään kiire ole, nyt rakennellaan viettiä leluihin ja otetaan pientä makkaraseuraamista siinä sivussa. Ja onneksi se kevätkin lähenee päivä päivältä, sitten päästään taas uppoutumaan maastolajeihin.


Ihanaa kevättä!

lauantai 30. tammikuuta 2016

Onnellisuutta

Tällä hetkellä päälimmäisenä on juurikin otsikon mukainen onnellisuus. Ruutin kanssa kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa. Viimeisimpänä ilon aiheena on tytön välikuvat, joissa kaikki oli priimaa (kuvattiin selkä, olat, lonkat ja kyynärät). Virallisien tulosten myötä uskallan sitten vihdoin tuulettaa, mutta hyvältä näytti tällä hetkellä, joten harrastamista jatketaan hyvillä mielin.


Treenien suhteen on taas ryhdistäydytty, ja taukoilu on tehtävänsä kyllä tehnyt. Haussa koira lähtee ku nato-ohjus ilman epäröinnin häivää, ja tottikseen saatiin vihdoinkin viettiä mukaan. Näissä merkeissä jatketaan innolla eteenpäin tulevaa odotellen.





maanantai 5. lokakuuta 2015

Hakukausi avattu

Ruutin kanssa on vihdoin korkattu hakuilu, ja koira on intoa täynnä. Autolla kun lyödään liivit päälle, koira alkaa jo stepata innostuksesta. Saas nähdä, jääkö alkuperäisistä suunitelmista poiketen haku kuitenkin päälajiksi - koira kun näyttää pitävän enemmän siitä.
 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Se siitä pienestä pennusta

Meille kesäkuun alussa kotiutunut pieni pallero alkaa lähennellä jo nuoren koiran mittoja. Koipia riittää ja meno on melko honkelia, varsinkin kun sitä intoa on yleensä tuplasti järkeen verrattuna. Jälkeä on vedetty kerran viikossa, koska narun toinen pää on aikaansaamaton huonon peltotilanteen takia. Tottista on kyllä otettu, joten tuudittaudun nyt sitten tähän. Kokosin taas pienehkön koosteen viimeaikaisista touhuiluista. Jälki- ja tottisvideot on otettu 2 viikkoa sitten, eli todellisuudessa Ruuti on niissä noin 18 viikkoa.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kuulumisia

Täällä sitä kirjotellaan silmät ristissä postausta, kun viime yönä oltiin kolme tuntia Oulun kansainvälisten näyttelyiden yövalvojina. Teimme vuorot rottweilereiden alaosastolle talkoona kolmen tunnin sykleinä, ja se oli ihan riittävä tuollaiselle kakaralle, joka tosin nukahti vasta autossa kun kotia ajeltiin. Meidän parina oli ihana Otto poika, joka ei kyllä turhia pennun kanssa hötkyillyt. Ruutilla on alkanu korvat vähän taipumaan sinne sun tänne, joten hetkittäin on pidetty teippejä apuna ja niillä ne on taas asettuneet aloilleen.
Tänään päivä pyörähti käyntiin lenkillä ja sieltä ajeltiin kotia ja tehtiin riiviölle ensimmäinen S-jälki, jossa siis alkusuoran jälkeen ensimmäiset mutkittelut. Harmi vaan, että viime metreillä keksikin kokeilla taakse palaamista, kun pidättelin koiraa. Tosin estämällä kääntyi heti, ja jatkoi matkaa loppupalkalle. Tämä jälki on melkein kokonaan videolla, mitä nyt alusta jäi pikku pätkä pois. Kohta alkaa tyllerö olla jo tarpeeksi iso, että jälkivaljaat ovat sopivat.
 

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Turhan täynnä intoa


Täällä alkaa homma pikkuhiljaa luistaa, koira kasvaa silmissä ja pieni pentu tuntuu kadonneen. Pelastuskoira treenit on nyt aloitettu jäljestyksellä, hakua kun voi ottaa sitten talvella. Ruutin jäljestys vaatii nyt aika paljon huomiota ja harjoittelua, sillä intoa on enemmän kuin älyä. Jos koira saa päättää, se ajaa jäljen sata lasissa jättäen nameja matkan varrelle, nehän voi yrittää palata syömään sit myöhemminkin.. 
Tottiksessa neidin into ja ahneus ovat kuitenkin vain plussaa, tosin opetusvaihe on aika työläs. Esimerkiksi esineen pitoa harjoitellessa koira oli aivan into piukeana, ja kun olin onnistunut palkkaamaan koiran USEISTA kosketuksista esineeseen, koira istuu edelleen kysyvästi häntä heiluen, eikä sillä ole pienintäkään aavistusta, että kapula liittyy jotenkin juuri saamiinsa kehuihin. Kuten jo aiemmin kerroin, Ruuti on "opetettu" ahneeksi ja työskentelyhakuiseksi. Siksipä sen on toisinaan hankala innostukseltaan keskittyä ja tehdä rauhassa. Nyt vaan pyritään löytämään se sopiva viretila, ettei koiralla keitä yli mutta sillä on sitä tekemisen meininkiä. Tarkoitukseni oli istahtaa rauhassa alas, ja kirjoitella tänne vähän laajemmin, mutta aikataulu meni pipariksi ja nyt alkaa olla jo hoppu töihin.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Jälkeä ja kuva kuulumisia

Tänään pikku mustaruskea pääsi ensimmäisen jälkensä ajamaan, joka oli luonnollisesti helppo 10 askeleen suora. Tosi tarkasti ja rauhassa se kyllä etenee, vaikka tosi ahne ja vilkas luonne onkin. Isot pk-liivit päällä näytti aika huvittavalta, mutta pienempiä ei sattuneistä syistä ison koiran omistajalta löydy. Sunnuntaina starttaa Ruutin pelastuskoira koulutus ensimmäisillä yhteistreeneillä, joten siitä sitten lisää.








sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Tottiksen pohjia


Videolla Ruuti on todellisuudessa jo lähempänä 9 viikon ikää, mutta käytännössä edelleen kahdeksan viikkoinen. Tuossa otetaan Ruutin ensimmäisiä liikkeestä istumisia, käskyt jäi vähän musiikin peittoon. Videolta ei ehkä ihan hirveästi nähnyt sitä kaikkea muuta, mitä Ruutin kanssa opetellaan kokoajan liikkeiden tekniikan sivussa. 

Kaikkien liikkeiden ja käskyjen on lähdettävä koiran aktiivisuuden kautta. Eli pyrin olemaan itse passiivinen, jotta koira oppisi mahdollisimman aktiiviseksi minua kohtaan. Treenien perustana meillä on mukavuus, ja siksi vältän viimeiseen asti varsinaisia kieltoja tai negatiivisia tunnetiloja. Konfliktit eivät kuuluu meidän osaltamme kentälle ollenkaan, ellei koira sitten tulisi kirjaimellisesti vaikkapa näpeille tai naamalle. 

Opetan Ruutia alusta pitäen siihen, että huonot suoritukset/tavat hylätään ja tässä käytän hyväkseni laumaviettiä. Mikäli koira esimerkiksi jää kesken imuttamisen haistelemaan sitä maahan tippunutta makkaraa, poistun välittömästi paikalta jättäen pennun ja sanoen "korjaa". Pikkuhiljaa pentu oppii (toivottavasti) ettei niitä makkaroita kannata jäädä etsimään, sillä se jätetään ja se kiva toiminta loppuu. Se saa kuitenkin heti uuden mahdollisuuden osoittamalla itse aktiivisuutta minuun. Sama periaate pätee liikkeiden opettelussa. Kun koira pläsähtää maahanmenossa lonkalleen, se ei saa palkkaa vaan sen on yritettävä uudestaan. Tällä toivon saavani aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan liittämättä niin sanottuihin "epäonnistumisiin" minkäänlaista negatiivista kieltosanaa tms. Se oppii, että olemalla aktiivinen minua kohtaan, se pääsee taas tekemään sitä superkivaa juttua mamman kanssa. Sen kannattaa yrittää ja olla aktiivinen ansaitakseen huomioni ja kehuni, minkä taas toivon osaltaan parantavan koiran työskentelymotivaatiota minun kanssani, ei pelkästään ruuan toivossa. 

Kaikki jäävät tulen opettamaan peruutuksen kautta, jotta näen heti alusta asti koiran tekniikan ja mahdolliset virheet. Myöskin seuraaminen lähtee peruutuksen kautta, jotta koira on valmiiksi aktiivinen ja liikkeessä. Seuraamista tulen työstämään pitkään, jotta saan kestävän, tarpeeksi voimakkaan ja vietikkään lopputuloksen. Perusasennon ja peräsimen käytön opetan kokonaan omana asiana, ennenkuin se liitetään seuraamiseen millään tavalla. Kuten huomaatte, Ruuti ei myöskään saa vielä seuraamiseen liittyen mitään käskyä, eikä tule saamaan vielä pitkään aikaan. Käskyn yhdistän toimintaan vasta sitten, kun koira osaa oikean tekniikan ja se pitää oikean viretason, sillä se "seuraa" tulee tarkoittamaan vain sitä.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Rinnakkaisblogin salakavala paluu

Edellisen postauksen sanat syöden, empäs kiitäkkään. Enkä kumarra. Kuten toista blogiani lukeneet ovat huomanneet, Ronjasta on tullut koiraenkeli jo useampi kuukausi sitten, ja siksi blogin nimestä tippui pois tuo etuliite. Nyt uudelleen koiraharrastuksiin uppoutuneena ajattelin kirjoittaa tänne aina silloin tällöin ihan rehellisiä treenikuulumisia uusimman tulokkaamme, Ruutin osalta. Tämä blogi tulee olemaan päiväkirja tuon pikku tyypin taipaleesta, joten tiedossa on hyvin kirjava kattaus turhautumista, edistymistä ja kaikkea siltä väliltä. Ennenkaikkea pidän tätä koirablogia nyt itselleni, vaikka tietysti jokainen koirahömpästä kiinnostunut lukija on tervetullut. On niin paljon helpompaa koota koko pitkä ja kivinen tie yhteen ja samaan paikkaan, josta on sitten helppo seurata sitä koiran kehityskaarta yksityiskohtineen.

Ruutin tulevasta harrastuspuolesta on hankala sanoa yhtään mitään. Aluksi siitä piti tulla hakukoira. Sitten aukesi mahdollisuus pelastuskoirana. Ja koska vaihtoehtoja ei vielä ollut tarpeeksi, aloin pohtimaan myös jälkeä. Nii-in, siinäpä sitä onkin sitä pohtimista sitten. Tottis puolen pohjia alettiin työstämään tänään, sekin tulee olemaan aika olennainen osa, päätyi sitten mihin tahansa edellä mainituista vaihtoehdoista. Yritän lähipäivinä ottaa videomateriaalia tästä lähtötilanteesta, jotta voin sitten kuukausien (tai vuosien) päästä hihitellen katsoa sitä pientä imuttavaa palleroa, jolla ei ole aavistustakaan, mitä sen pään menoksi suunitellaan.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kiitän ja kumarran.

Vaikka edellisessä postauksessa lupailin päivitteleväni vielä tätä blogia, niin näyttää koiramaisetkin jutut siirtyneen tuonne toisen blogin puolelle, joten se taitaa olla tämän blogin loppu. Kiitos kaikille ihanille lukijoille, ja toki jokainen meidän arjesta kiinnostunut voi seurata mukana tuonne uuteen blogikotiin. Jätän tämän blogin tänne kuitenkin juttuineen päivineen, jotta ovat edelleen luettavissa.

Kiitos!

Maikki & koirat


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Hiljaiseloa ja satunnaisia päivityksiä

Koska pidän tätänykyä tämän koirapainotteisen blogin lisäksi myös ei-niin-täynnä-koiria -blogia, jää tänne päivittely varmaan entistä harvemmalle. Yritän kaikista tuloksista ja tapahtumista kirjoittaa tiiviimmät paketit tänne, ja arkipäiväsissä asioissa koirat vilahtelevat varmaan tuolla toisellakin puolen.




 Maikki ja haukut

Ulkomaailmasta eristäytyjiä

Niin, se jos joku kuvaa meitä aika hyvin. Meidän päivät toistaa samaa kavaa ja kuluu niiden samojen rutiinien ympärillä. Ronja parka vaan kasvattaa eläinlääkäri tilastojaan, kun juuri saatiin yks antibiootti kuuri loppuun. Tällä kertaa syynä oli ihotulehdus sukuelimessä. Mutta koska meidän elämässä ei mitään mullistavaa oo tapahtunut, sen pidemmittä puheitta lätkäisen kuvia noista kahdesta.

Riemu melkein puoli vuotta



Ronja 4,5v


lauantai 29. maaliskuuta 2014

Pieni ketunpoika

Koska edelliseen postaukseen ilmestyi niinkin lisää vaativa kommentti, täällä nyt sen pelossa väsätään näppäimet sauhuten uutta tekstiä :D Ja koska laumaan on tullut uusi tassuttelija, on lienee aika esitellä meidän alfauros, Riemu.

Toisen koiran hankintaa oli mietitty jo pitkään, ja minulla oli varattuna unelmieni yhdistelmästä ihana urospentu. Asiat eivät kuitenkaan menneet suunitellulla tavalla, joten tämä haave jäi sitten vähän pidemmälle tulevaisuuteen. Riemu on ystäväni koiran pentu, ja kulkeutui meille vähän niinkuin sattumalta. Pojasta paljastettakoon että on sekarotuinen, jossa 5% on täyttä yllätystä, 45% mittelspiztiä ja loppu puolet sitten pohjanpystykorvaa. Riemu poika on pentueeksa isoin, oli jo syntyessään ja on edelleen. Jännittäen tässä siis katsotaan mitä pojasta vielä kehkeytyy! Poika on sopeutunut hyvin, ja Ronja on pikkuisesta hyvillään. Äänekäs ja tempperamenttinen tämä nuori herra on, ja yllättävää kyllä - Ronja on siitä huolimatta ollut todella pitkähermoinen! Tänne kuuluu siis tiivistettynä vesivahinkoja, sohvan taa tehtyjä salakakkoja sekä yksinoloharjoituksia. Ronjan leikkaushaava on ilokseni parantunut ihmeellisen nopeasti! Alue on kasvanut karvaa jo pitkään, ja haava itse on jo ummessa.

Tulevaisuudessa selviää mitä tämän pojan pään menoksi keksiikään!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Pennun tuoksu tuo tullessaan nimiongelmia

Edellistä postausta on pakko vähän täydentää, eli kyseessä oli kasvain. Leikkaus onnistui ja Ronja voi hyvin. Haava on alueella, jonne koiran hampaat eivät ylety, joten edes kauluria ei ole tarvittu! Nyt taas otetaan hetki rauhassa jotta haava ei aukea.

Ja sitten itse asiaan. Otsikko lienee jo paljastaa, minkälaisia muutoksia on nyt tulossa - ja näistä "uusista tuulista" puhuin siis sillon aikaa sitten. Ronjalla on nyt reilu viikko aikaa nauttia jakamattomasta huomiosta, ja sen jälkeen tähän talouteen tepastelee uusi perheenjäsen. Nimen kanssa on ollut kamalaa vääntöä, toivotaan että nykyinen kelpaa ja on hyvä vielä viikonkin päästä. Tarkemman esittelyn raapustan kunhan pikkuveikka on kotiutunut, mutta tässä hieman ensimakua pikkuisesta; Riemu 4 vkon iässä.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Poistettuja kohtuja, munasarjoja ja kasvain epäilyjä

Sitä meille kuuluu. Tällä samaisellakin hetkellä Ronja on siis kirurgin veitsen alla leikattavana, kun selkärangan vieressä sijainnut epämääräinen patti ei ottanut lähteäkseen. Eläinlääkäri puhui kasvaimesta, joten ainoa rauhoittava tekijä on nyt muhkuran pieni koko. Patti ei ole haitannut elämää eikä se ole aristanut ollenkaan, mutta oli mikä oli niin eipä ole enää.

Muuten meille kuuluu hyvää. Muutimme nyt Ronjan kanssa kerrostaloon, mutta tyttö on suuresta muutoksesta huolimatta ollut kuin kala vedessä. Vähän tietysti on nyt entistä huomionkipeämpi, kun ei enää koiraseuraa ole vaan on työpäivieni ajan yksin. Joulun aikaan Ronja sterilisoitiin ja kohtu poistettiin jatkuvien valeraskauksien takia, joten neiti onkin sitten tätä nykyä leikattu.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Täällä taas!

Kuten osa jo ehtikin huomata, blogi on ollut kuoleman hiljainen jo jonkin aikaa. Lupaan ryhdistäytyä asian suhteen, nyt kun vapaa-aikaakin on siunaantunut hiukan enemmän. Viimeisin postaus herätti paljon keskustelua ja eriäviä mielipiteitä, mikä on tietysti hienoa! Ronja jäi astutuksesta tyhjäksi, ja kun neiti täyttääpi tammikuulla neljä vuotta, sijoitussopimus raukeaa. Tämän jälkeen Ronja on tarkoitus steriloida useastakin syystä. Astutuksen jälkeen valeraskauksia on paukkunut joka juoksujen jälkeen ja tämä onkin syy numero yksi. Myöskään pentuja en aio Ronjalla tehdä, joten leikkaus lienee paras vaihtoehto - myös tulevaisuuden ja siihen liittyvien suunitelmien varalta.

Ronja kävi nyt syksyllä epävirallisessa viettitestissä Oulussa. Onnistuin hukkaamaan sieltä saadun paperi lappusen, joten testitulos on ainoastaan hataran muistini varassa. Saalisvietti oli jaettu muistaakseni neljään osaan (saalistaa voimakkaasti, saalistaa, saalistaa heikosti, ei saalista). Ronja sai tuloksen saalistaa, mutta lisätiedoissa oli tarkennus, että lähellä saalistaa voimakkaasti. Aggressiokäyttäytymisestä tuli paras mahdollinen, mutta taistelutahdossa olisi ollut parannettavaa (kohtalaisen ja hyvän välillä). Koira puri täydellä suullaan, eli puruote oli paras mahdollinen, mutta koira valui. Yhteenvetona sanottiin, että koiran taistelutahtoa sekä otteen pitävyyttä saisi treenaamalla parannettua. 

Olisiko teillä lukijoilla minkäänlaisia toivepostauksia?

tiistai 26. helmikuuta 2013

Kenelle saksanpaimenkoira sopii?

Löysin keskustelun, jossa haluttiin selvittää, sopiiko aloittajalle ensimmäiseksi koiraksi saksanpaimenkoira. Tämän pohjalta päätinkin sitten koota omia ajatuksiani aiheesta. 

Tärkeimpänä asiana haluan nostaa esille sen, ettei ole juurikaan merkitystä, tuleeko saksanpaimenkoira ensimmäiseksi koiraksi, vaikka toki kokemusten kautta oppii. Osan ihmisen käteen rotu sopii, oli se sitten ensimmäinen koira tai vaikkapa jo kymmenes laatuaan. Vastapainona on sitten taas ihmisiä, joille saksanpaimenkoira ei yksinkertaisesti vain ole tarkoitettu - oli sitten kuinka pitkä koirahistoria tahansa. Ensinnäkin rotu tarvitsee todella paljon aktiviteettia. On päivänselvää, ettei rotua ole tällöin luotu ihmiselle, jonka mukavuusalue rajoittuu kutakuinkin neljän seinän sisälle. Sen energia ja vietit on osattava kanavoida oikeanlaiseen tekemiseen, mikä ei aina onnistu vain sormia napauttamalla. Saksanpaimenkoira tarvitsee tarkan tapakasvatuksen lisäksi jämäkän ja reilun laumanjohtajan, joka tietää mitä tekee. Tuskinpa kukaan haluaa määrätietoisesti kotia hallitsevaa karvatyrannia? 

Usein törmää tilanteeseen, jossa halutaan ostaa saksanpaimenkoira, koska se on "aina tuntunut oikealta". Se tunne ei todellakaan riitä, koska rotu ei todellakaan ole joka pojan lemmikki. On varsin surullista, että yllättävän moni haluaa saksanpaimenkoiran, ja kuvittelee saavansa Poliisikoira Rexin kaltaisen valmiiksi koulutetun paketin. Ei, ei ja vielä kerran ei. Parhaimmillaan saksanpaimenkoira on  kyllä uskollinen, rohkea ja älykäs eläin, jonka kanssa on helppo ja mukava työskennellä, mutta tämä kaikki ei tule vain "kaupan päälle". Nimenomaan rodulle ominainen rohkeus ja tietynlainen kovuus voivat ajaa tilanteen kaikille osapuolille epämiellyttäväksi. Saksanpaimenkoira on työkoira, mikä on huomoitava rotua harkittaessa. Kun rotuun tutustutaan kunnolla, eikä siihen päädytä kriteerillä "haluan sellaisen ja se voisi olla sopiva", on todennäköisempää että elämä saksanpaimenkoiran kanssa tulee olemaan huomattavasti tasapainoisempaa ja miellyttävempää.

Mikäli rotu kiinnostaa, siihen kannattaa paneutua kunnolla useiden kasvattajien ja harrastajien kautta. Pelkkä netin plärääminen ei aina anna kaikkein todenmukaisinta kuvaa, siispä kannattaa käydä tutustumassa useisiin rodun edustajiin vaikkapa treenikenttien reunalta. Saksanpaimenkoirasta on useisiin lajeihin, mutta kannattaa panostaa siihen, mistä koiran ottaa. Joka nurkan takaa ei saa itsevarmaa, tervettä ja hyvähermoista saksanpaimenkoiraa. Koiran valinta onkin sitten jo aivan oma (merkittävä) kuvionsa, josta en tällä kertaa kirjoita sen enempää. Mikäli etsii reipasta lenkkikaveria ja/tai seurakaveria, kannattaa miettiä rotuvaihtoehtoja uusiksi. On useita muita rotuja, jotka soveltuvat tähän "tehtävään" paremmin kuin hyvin.




perjantai 21. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!

Oikein rauhallista Joulua ja menestyksekästä vuotta 2013 kaikille lukijoille!


Maikki & Ronja

tiistai 13. marraskuuta 2012

Jyväskylä KV

Sunnuntaina lähdimme aamulla 6.00 ajelemaan kohti Jyväskylän kansainvälisiä, joissa minulla oli tarkoitus esittää tervunarttu Energetic-Action's Gemma, tutummin Edi. Ronja oli mukana reissaamassa, vaikka sen osalta ei misseilyjä misseiltykään. Kaiken kaikkiaan oikein antoisa päivä, Edi sai EH:n ja oikeinkin pätevän arvostelun, johon olemme tyytyväisiä. Pääsimme kotiin ilta seitsämän aikoihin, ja oli kyllä harvinaisen väsynyt seurue! Seuraavaksi tiedossa on Kajaanin tamminäyttely.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Koiran arkuus ja pelkotilat

Tulipa mieleeni kirjoittaa asiasta jonkinlaisia mietteitä, kun blogin aiemmissa kommenteissa oli asiasta puhetta (Romeon osalta). Teksti ei ole vedenpitävää faktaa, vaan ennemminkin omiin kokemuksiini perustuvaa mietiskelyä asiasta.

Itse koen arkuuden erittäin rajoittavana tekijänä arjessa - pelkäsi koira sitten ihmisiä, muita koiria, kulkuneuvoja, matkustamista tai vaikkapa ääniä. Joka tapauksessa pelkotilat lisäävät koiran stressihormoonien eritystä, eikä tilanne täten ole epämukava pelkästään omistajan kannalta. Koiran arkuus voi ilmetä usein eri toimintatavoin; osa jähmettyy pelkoa laukaisevissa tilanteissa sijoilleen, toinen pakenee kun taas kolmas taistelee uhkaa vastaan. Meillä Romeon pelkokäyttäytyminen näkyi selvänä väistämisellä, haukkumisena (haukkui siis vierasta ihmistä turvallisen välimatkan päästä) ja itse hieman rauhoituttuaan sen rauhoittavat signaalit olivat helposti nähtävissä. Pelko ei siis ole täysin yksiselitteinen asia, koska arkojen koirien käytös ei todellakaan toista samaa kaavaa. Tapauksia on monenlaisia ja itse uskon vahvasti pelkotilojen poistamisen olevan aivan yhtä tilannekohtaista. 

Pelkoa poishoitaessa kaikkein olennaisimmassa roolissa on oppiminen. Romeota rauhoitti eniten se, ettei koiraa yritetty maanitella ja houkutella luokse. Tällainen toiminta yleensä paineistaa koiraa yhä enemmän, parempi toimintatapa on jättää koira täysin huomiotta, jolloin pelon laukaiseva ärsyke (tässä tapauksessa ihminen) ei ole niin "uhkaava". Itse kuitenkin suosittelen toimintatavaksi vastaehdollistamista, jonka tavoitteena on saada koira rentoutumaan ärsykkeen/uhan läsnäollessa. Käytännösähän tämä tarkoittaa sitä, että ensinnä koiralle opetetaan rentoutusharjoitusten kautta tietynlainen käyttäytymismalli, jota sovelletaan seuraavassa osa-alueessa, eli vastaehdollistamisessa. Tästä asiasta riittäisi juttua yhden postauksen verran, mutta jätän laajemman selittämisen tällä kertaa välin, sillä tarkoitus oli kirjoittaa peloista laajana kokonaisuutena. 

Uudet ja vieraat asiat voivat aiheuttaa koirassa pelkoa
Oppimisen rinnalla voidaan käyttää myös rauhoittavia lääkkeitä, niitä ei tosin kannata lähtä syöttämään ilman eläinlääkärin tai kokeneemman ihmisen neuvoja. Kerroin aiemmin blogissani, että Romeon arkuuteen käytettiin eläinlääkärin käskystä myös lääkehoitoa. Kahdelta eläinlääkäriltä saatiin lausunto, jonka mukaan Romeolle määrättäisiin mielialaan vaikuttavia lääkkeitä, mikäli rauhoittavat luontaistuotteet eivät tehoaisi. Monenlaisia tököttejä on testailtu, mutta mielialalääkkeitä ei ole tarvinnut vielä tuputtaa. Haluan kuitenkin korostaa, että kyseessä ei ole mitään ihmeaineita, jotka poistaisivat ongelman. Ei, ne eivät missään tapauksessa poista ongelmaa vaan voivat helpottaa tilanteita, koiran pelkotiloja poisherkistetään. 

Ensimmäisenä me testasimme Zylkeneä, joka perustuu lehmänmaidon rauhoittavien aineisosien vaikutukseen. Tämä kuuri meille määrättiin eläinlääkärissä, ja sitä syötiin useampi kuukausi. Omien havaintojeni mukaan rauhoittava vaikutus ei ollut vahvimmasta päästä. Näkyvin vaikutus saatiin meillä Serene-UM tuotteella, jota käytetään pelkotilojen lisäksi myös yliaktiivisuuteen, aggressiivisuuteen tai vaikkapa eroahdistukseen. Kolmas merkittävä asia koiran pelon hoidossa on omistajan suhtautuminen ärsykkeeseen. Lässyttäminen tai syliin kaappaaminen ei auta asiaa, yleensä se kääntää tilanteen nimenomaan päälaelleen. Kannattaa siis pelkoa aiheuttavissa tilanteissa tarkkailla myös itseään, siitäkin voi saada paljon irti. Kaikenlainen jännitteiden ja paineiden luominen vahvistaa koiran tunnetilaa.

Keinoja (ja eriäviä mielipiteitä) on varmasti yhtä monta kuin itse koiraharrastajiakin. Haluaisin kuitenkin vielä loppuun mainita tärkeän asian, nimittäin ennaltaehkäisyn. Tässä, niin kuin monessa muussakin asiassa, ei voida kylliksi ylistää ongelmien ehkäisemistä etukäteen. Aiheesta löytyy varmasti paljon tietoa netin kautta, kunhan löytää ne oikeat hakusanat. Itse pläräsin aikoinani useat sivut liittyen koirien pelkoon, ja hyviä artikkeleita kyllä löytyy! Pelko ei ole ylitsepääsemätön loppuelämän kohtalo, mutta sen eteen pitää nähdä vaivaa. Romeo ei enää asu samassa taloudessa kanssani, mutta pojan kohdalla on päästy paljon eteenpäin. Tällaisen kokemuksen jälkeen yritän parhaani mukaan arvostaa Ronjan tasapainoisuutta ja hyvähermoisuutta, sen kanssa on helppo mennä vieraisiin tilanteisiin, sillä se ei pienistä hätkähdä.

En löytänyt omista kansioistani hyviä aiheeseen liittyviä kuvia, joten tekstin lisäksi länttäsin mukaan kuvia, jotka eivät varsinaisesti liity aiheeseen, vaan ovat ehkä "vähän sinnepäin". Olisi mukava kuulla myös muiden kokemuksia ja mielipiteitä asiasta!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Muodonmuutos

Eli kuten huomata saattaa, blogin julkisivu on muuttunut. Tosin kunniaa en voi ottaa itselleni, sillä tuon upean bannerin teki Roosa, ja muu ilme on poikaystäväni käsialaa, suuri kiitos siis heille! Itse olen erittäin tyytyväinen :)

Mutta mitä mieltä te olette blogin uudesta ulkonäöstä?

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Olenko minä hyvä omistaja koiralleni?

Luin tänään Johannan blogista hyvän tekstin, jonka ajattelin olevan ihan tavallinen kirjasuositus. Tekstissä Johanna kuitenkin kertoi, kuinka oli kyseenalaistanut itseään koiranomistajana tai mahdollisena kasvattajana. Pysähdyin miettimään, millainen minä olen koiranomistajana; voinko kutsua itseäni millään tavoin hyväksi? Millainen edes on hyvä koiranomistaja? Ja mikä on rajana huonolle koiranomistajalle? 

Muistelin useita vuosia taaksepäin saadakseni vastauksen. Tunsin olevani epäreilu koiraani kohtaan, kun mietin kertoja jolloin lenkki oli jäänyt lyhyeksi - tai jopa kokonaan väliin - oman jaksamiseni takia. Muistelin myös kertoja, jolloin koirani oli näyttänyt onnelliselta. Olenko hyvä omistaja, jos koirani elää onnellista koiran elämää? Se hyvä on niin monimutkainen määritellä. Pyörittelin mielessäni useita kriteereitä hyvälle koiranomistajalle, joihin yritin tietysti sovittaa itseeni. Yhdeksi tärkeäksi ominaisuudeksi totesin vastuuntunnon. Hyvä koiranomistaja ei  edes ota koiraa, jos ainoa järkiperuste on halu; koiranomistajahan on vastuussa elävästä olennosta useita vuosia. Koira edellyttää sitoutumista.

Minun on pakko tunnustaa, että Ronjaa ottaessani valinnan olisi voinut tehdä perusteellisemmin. En kuitenkaan ikinä vaihtaisi koiraani toiseen, mutta tiedän oppineeni kantapään kautta jo pelkästään kasvattajan valitsemisen tärkeyden. Tarjoan koiralleni ruokaa, liikuntaa, lepoa ja turvan, mutta mitä muuta odotetaan hyvältä koiranomistajalta? Toisinaan sorrun lepertelemään koirilleni, mutta pääperiaatteeni on olla koiralle ennenkaikkea hyvä laumanjohtaja, ei äiti. Asetan koirilleni selkeät rajat ja pyrin olemaan määrätietoinen ja turvallinen. Siltikin tiedän tehneeni useita virheitä. Näistä suurimpana koen olleeni joskus hyvin epäjohdonmukainen; remmikoulutuksen yhteydessä joskus koira sai mennä pitkällä remmillä haistellen tien pieliä, kun taas seuraavana päivänä yritin iskostaa sen päähän, että kävelee vierellä. Johdonmukaisuus on erittäin olennainen piirre selkeältä koiranomistajalta, ja tiedän tehneeni tämän asian tiimoilta asian väärin. Mutta tekevätkö virheet ihmisestä huonon, vai onko nimenomaan hyvän piirre, kun oppii tekemästään? Minä nostan hattua niille, jotka voivat väittää etteivät ole ikinä tehneet vääriä päätöksiä ja tekoja koiranomistajana. Erehtyminen on inhimillistä, ja itse lukisin hyvän koiranomistajan piirteeksi sen, miten omiin virheisiinsä suhtautuu.

Nykyisin tuntuu, että hyvä koiranomistaja on suoraan verrannollinen siihen, harrastaako koiransa kanssa mitään. Jos tämä todellakin määrittelisi koiranomistajan pätevyyden, voisin lokeroida itseni hyvillä mielin hyväksi koiranomistajaksi. Mutta onko hyvän koiranomistajan edellytys todellakin lukemattomien agility kurssien lukumäärä? Ei ainakaan minun näkökulmastani. Liikunnan ja aktiviteettien tarjoaminen ovat molemmat hyvin tärkeitä asioita, mutta ennen kaikkea on huomioitava rodun tarpeet. Uskon, että olennaista on se, että koiralle suunnattu tekeminen on suhteutettu rodun tarpeisiin. Hyvä koiranomistaja ei ole vain sellainen henkilö, joka yrittää hiki virraten muovata koirastaan tokovaliota, oli se minkä rotuinen tahansa. Tavallinen "sunnuntaiharrastelija" voi olla ihan yhtä hyvä, vaikka se tekeminen tapahtuukin kotioloissa eikä tähtää vaikkapa valioitumiseen. Tälla tarkoitan sitä, että olennaista ei ole se, kuuluuko erilaisiin yhdistyksiin ja kuinka monesti käy ohjatuissa treeneissä; kunhan koiralle tarjotaan sen vaatima aktiviteetti parhaassa mahdollisessa muodossa. 

Hyvin moni koiraharrastaja automaattisesti pitää itseään hyvänä ja kunnollisena koiranomistajana. Jos ei muuta jäänyt tällä ajatustyöllä käteen, niin ainakin olen kyseenalaistanut itseäni ja oppinut kritisiomaan itseäni koiranomistajana. Edelleenkään en ole muodostanut täysin selvää käsitystä hyvästä koiranomistajasta. Huono koiranomistaja on niin paljon helpompi tiivistää ja leimata. Sain kuitenkin jonkinlaisen vastauksen siihen, millaisena koiranomistajana voin itseäni pitää. Tarjoan koiralleni perustarpeet, turvallisen kodin, seuraa ja tekemistä. Huolehdin koirani terveydestä ja hyvinvoinnista. En valinnut ensimmäistä vastaantulevaa rotua, vaan tiesin millaisen koiran haluan ja kuinka suurella todennäköisyydellä se sopii minulle. Pyrin kehittymään koiraharrastajana kokoajan. Haluan oppia ja olla parempi. Uskon voivani pitää itseäni loppujen lopuksi ihan hyvänä koiranomistajana, mutta parantamisen varaa on. 

lauantai 22. syyskuuta 2012

"Ja kotiin viemiseksi vain 240 plus pistettä"

Tämän hetkisen olotilan voi varmaan jo otsikosta päätellä, hyvillä mielin on siis kotiuduttu luonnetestistä Haukiputaalta. Tuomareina toimivat Jari Keinäinen sekä Reijo Hynynen. Tuomarin sanoin koira tuli testiin rentona, ja lähtee yhtä rentona myös ulos. Sai kehuja luonteestaan myös ulkopuolisilta, joten eihän tässä voi omistajana muuta kuin hymyillä :)

Tässä kuitenkin tämä päivä tuloksineen ja videoineen!

I. Toimintakyky +2 Hyvä
II. Terävyys +3 Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III. Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
IV. Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
V. Hermorakenne +2 Tasapainoinen
VI. Tempperamentti +3 Vilkas
VII. Kovuus +3 Kohtuullisen kova
VIII. Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
-> LTEP 240p. +++

Ronjan arvostelu videona
Leikki ja luoksepäästävyys
Aluksi irrotti otteen muutaman kerran, vähän ilmeisesti oli outo tilanne kun vieras ihminen leikitti, loppua kohden taisteluhalu nousi hieman. Suhtautui ihmisiin avoimesti ja ystävällisesti.


Kelkka
Ei alussa kokenut lähestyvää hökötystä uhkana, lopuksi kuitenkin haukkui kelkalle. Nopea palautuminen kuitenkin tässäkin.

Haalari ja tynnyri
Reagoi haalariin väistämällä, muttei enää ohi mentäessä välittänyt haalarista vilkaisua enempää. Tynnyriä väisti, muttei enää edes kiinnostunut sen tutkimisesta, vaan alkoi touhuamaan omiaan, kun huomasi sen olevan täysin vaaraton.


Uhka
Puolustushalua löytyi, tuomarin mukaan vetäytyi kuitenkin järkevässä vaiheessa ja palautui todella nopeasti. Aggressio vaihde löytyi, mutta käytti sitä päällä vain vähän aikaan. "Tuli pikkusen ärripurria siellä yhessä vaiheessa, ja sitten se palautuu tosi nopeasti, mikä kertoo samalla sitten hermoistakin."

Pimeä huone
Ilmeisesti aluksi tuli sisään ryntäämällä, joten sen vauhtia jarrutettiin rymistelemällä. Liikkui aktiivisesti, käytti nenäänsä ja löysi minut ilman apuja.

Seinä
Vähän kuikuili alussa mun perään, mutta keskittyi sitten siihen kohdistuvaan hyökkäykseen. Kun hyökkäys loppui, väisti kerran tuomaria, jonka jälkeen rupesi taas kattelemaan että jokos se tultais hakemaan pois :D


Laukaukset
Ei paljon hetkahtanut, vähän katseli ensimmäisen laukauksen jälkeen ympärilleen, mutta siihen se sitten jäi.


maanantai 17. syyskuuta 2012

Pieniä ilon aiheita treenikentältä

Nyt sain vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni, joten tämä postaus meneekin puhtaasti tämän päivän treenien yhteenvedoksi! Ocan blogista kopioin tuon helpon ja kätevän idean kerätä lyhkäsesti hyvät ja huonot puolet kokoon.

Uhmasimme Emman ja Edin kanssa hurjia luonnonvoimia (netissä varoiteltiin kovasta myrkystä, mutta onneksi ei ollut siihen uskominen) ja lähdimme vetämään "lyhkäset" tottikset läheisen koulun pihalle. Noh, tuo lyhyt miittailu venähti sitten loppujen lopuksi reilun puolentoista tunnin värkkäilyksi, vaikka kokoaikaa ei tietenkään treenattu ;) Jokatapauksessa kotiin palattiin hymyssä suin, kaikinpuolin putkeen mennyt treenikerta!

Tämän treenikerran vahvuuksia:
+ Hyvä viretaso - Nyt saatiin juuri oikenlainen vire päälle, teki todella hyvin muttei alkanut säheltämään.
+ Häiriössä tekeminen - Ei haitannut keskittymistä kovakaan häiriö, paikallaolokin meni hienolla kontaktilla vieressä leikkivästä koirasta huolimatta. Ja me kun ei juuri olla häiriössä tehty, jee!
+ Työskentely vieraan kanssa - Ronja teki tosi hienosti muutamia yksinkertaisia liikkeitä myös Emman ohjaamana.
+ Rauhoittuminen - Tällä kertaa yllätyin positiivisesti tästä, koira rauhottui todella hyvin, syttyi nopeasti mutta rauhottui pyydettäessä yhtä hyvin.

Huomioitavia asioita:
- Turhat avut pois
- Enemmän luottoa koiran osaamiseen
- Hiottavat liikkeet: Seuraaminen, hyppy, nouto
- Esineiden nopeampi luovutus

Tällä kertaa koirasta ei siis juuri moitteen sanaa löydy, mutta omaan tekemiseen (ja tekemättä jättämiseen) pitää kiinnittää huomiota enemmän. Torstaina meillä onkin sitten yhteistreenit Huuhkajapuistossa Oulussa, ja viimestään Lauantaina tulee uutta postausta, kun Ronja on käynyt luonnetestissä Haukiputaalla. Tarkoituksena ois videoida jokainen luonnetestin osuus, joten loppuviikosta on katseltavana toivottavasti muutakin kun tylsää tekstiä ja vanhoja kuvia :D

perjantai 31. elokuuta 2012

Onko mitään tämän suloisempaa..?

Hellyttävää, eikö? Löysin videon youtubesta (Herbie loves ringtones), joten video ei ole omani.

lauantai 18. elokuuta 2012

AD-koe

Päätimpäs pikkutuntien ratoksi naputella lyhkäsen postauksen AD-kokeesta (kestävyyskoe), kyseessä ei siis ole mikään infopaketti, vaan kunhan kirjoittelen omia mietteitäni kyseisestä asiasta.

Kuva:  http://felistars.wordpress.com/
Itse olen jo aikaisemmin miettinyt kestävyyskokeen suorittamista, mutta ajatus on jäänyt kokonaan ihan näihin päiviin saakka. Oikeastaan Ronjan hyvä kunto nosti asian jälleen muistiin, tällä viikolla neiti jaksoi juosta 20km (taukojen kanssa) todella hyvällä tempolla, eikä pyöräilyn jälkeen koirassa näkynyt liiallisia väsymyksen merkkejä - alkoi heti vapaaksi päästyään tyytyväisenä leikkimään ja touhuamaan omiaan. Kyseessä oli koiran ensimmäinen 20km matka.

Nyt sitten pieni osa minua haluaisi vielä joku päivä ilmottaa tuon kakaran kestävyyttänsä todistamaan, mutta aina toisinaan pieni piru jossain mun pääkopassani huutaa etten voi unohtaa noita Ronjan lonkka- ja kyynärtuloksia. Nivelrikkoahan sieltä ei siis löytynyt, mutta löysyyttä oli kyllä. Tämän asian suhteen olen ollut vähän turhankin pessimistinen ja aivan liian ylivarovainen, mikä tulee ilmi myös tässä. Ronjalle on saatu oikein hyvä lihastuki uimalla ja hankitreenillä, mutta edelleen sitä tulee mietittyä että entä jos itse aiheuttaa koiralle hallaa, noissa kokeissa kun ei voi itse päättää puitteita (esimerkiksi pohja on aika olennainen, me on mahd. paljon juostu joustavilla ja pehmeillä pohjilla). Kuvat ottanut eläinlääkäri kyllä vakuutti minulle että me pärjätään hyvin myös harrastuspuolella, kunhan hankitaan kunnon lihasmassa luustoa tukemaan, eikä lapata kuonon eteen mitään markettimuonaa.

Nyt tässä sitten punnitaan, että työnnetäänkö tuo koeajatus takaisin sinne mistä se tulikin, vai tarttuakko siihen.. Tietysti koiran ehdoilla mennään aina, mutta kun luustokuvista ei löytynyt mitään hälyttävää (ei merkkiäkään nivelrikosta/luupiikeistä) eikä oireilua ole ollut, niin sitä rupeaa miettimään että säästelenkö koiraa liikaa vai onko kyseessä sittenkin se paljon puhuttu järjen ääni. Kuitenkaan Ronjan liikunnan määrää eikä laatua tulla muuttamaan (riippumatta siitä suoritetaanko koe vai ei) ellei koiran kunnossa tapahdu radikaalia muutosta, sillä juuri nyt se voi hyvin ja on erinomaisessa kunnossa. Tähän asti on selvitty pitkälle pelkällä maalaisjärjellä, mutta tämä AD-koe asia tuntuu olevan ylitsepääsemätön kysymys.

Kaikenlainen mielipiteiden esittäminen aiheesta on erittäin tervetullutta!