Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Lämpimien ilmojen takia on päästy taas pulikoimaan, ja siitäkös koira vasta nauttiikin! Nyt lähiaikoina on tultu taas touhuiltua vähän vaihtelevampia juttuja, mikä on tietysti vaan hyvä. Ronja on päässyt temmeltämään lasten kanssa (kuten kuvista näkyy) ja käymään myös Koitelissa, joka oli kyllä oma lukunsa. Koiralla oli kivaa ja samalla neiti piti huolen siitä, että myös mulla oli tekemistä; tuo kun ois niin mielellään syöksynyt syynä päänä koskeen, jos ei olis kielletty.. Mutta kaiken kaikkiaan oli kyllä mukava reissu, mukava huomata että koiraa ei riippusillat ja erilainen ympäristö arveluttanut lainkaan.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia lienee se, että Ronja aloitti nyt neljännet juoksunsa ja liian aikasin, just tällä kertaa kun sillä ajoituksella oli merkitystä... Olin laskelmoinut että tulevat edelleen puolen vuolen välein, Romeolle kun oli tarkoitus tehdä kemiallinen kastraatio ennen juoksujen alkamista. Mutta kapselin vaikutus tietysti myöhästyi kun juoksut tulivat ennen aikojaan, mutta eipä sille mitään voi. Samalla eläinlääkäri reissulla Romeolle otettiin testaukseen 2vkon kuuri Zylkenea, joka siis on luonnontuote muun muassa tuon arkuuden hoitoon käytännönharjoitteluiden rinnalla. Nyt on ensimmäinen kuuri lähestymässä loppua, ja uusi purnukka on jo hyvää tahtia tulossa postimiehen mukana, katsotaan nyt miten lähtee homma toimimaan.. Vielä ei sen suurempia ihmeitä ole tapahtunut (mikä ei lienee ollut tarkoituskaan) mutta on koira hieman rauhoittunut. En muista olenko asiasta kovin tarkkaa analyysia tehnyt, mutta Romeo on siis todella ihmisarka ja se pelkää vieraiden lasten, naisten ja miesten lisäksi myös äkillisiä ääniä ja outoja tavaroita..

Ronjan suhtautuminen muihin koiriin on myös mennyt askeleen parempaan suuntaan; epämiellyttävät tapahtumat alkavat pikkuhiljaa unohtua. Käytiin yks päivä koirapuistossa ja minkään näköisiä väärin käsityksiä ei tullut, vaikka paikalla oli viisi muuta koiraa. Eiköhän se aurinko risukasaankin paista! :)

Mitään sen kummempia ei ole, nyt täällä odotellaan into piukeana vieläkin parempia ilmoja (siis emännän kannalta) ja toki myös mukavia koiratapahtumia kuten mätsäreitä. Niin ja nyt loman alkutaipaleilla olen aikonut purkittaa ne kauan lupaamani tokoilut, tuo mun oma kamera vaan pakkaa videot väärään muotoon, enkä saa niitä toimimaan mitenkään päin. Tietysti jos tässä ongelmassa osaa joku viisaampi neuvoa, niin apu on tarpeen ja varmasti nopeuttaa kaikenlaisen videomateriaalin saapumista.

Kuvasatoa keväältä

Taas tulee järkytyksenä tuo viimesimmän postauksen päivämäärä, niinpä yiritin paniikissa koota jonkinnäiköisen kuvapostauksen blogin täytteeksi. Paremmalle ajalle jääpi taas kaikki tämän hetken kuulumiset, edistymiset ja takapakit, jotka siis ovat juurikin niitä varsinaisia aiheita, mutta joista kuitenkin vähiten postauksia löytyy.. Sormella voipi osotella laiskaakin laiskempaa bloggaajaa, vaikka mitään en kyllä tunnusta!

Kuvat: Maikki Kinnunen

Pääsiäisrientoja

Pääsiäinen ihanine lomapäivineen on nyt ohi, joten pakko kai käyttää viimeisetkin vapaa-ajan jämät blogin kirjoitteluun. Mutta koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ajattelin reippaana ihmisenä tiivistää nämä niin sanotut kuulumiset jpg- muotoon, niin säästyy lukijakunta taas turhalta jaarittelulta. 

Mutta tiivistettynä loma hurahti leppoisissa merkeissä; hyvän ilman ja pääsiäisen kunniaksi päätimme tehdä jopa eväsretken jäälle, se tosin meni siihen että itse hästäsin kaiken aikaa kameran takana ja käskytin kuvauksellisia mallejani tekemään sitä, tätä ja tuota... Muuten viikonloppu sujui ihan tavalliseen tapaansa ja päästiin jopa mätsäreissä käymään. Niin ja ajanpuutteen vuoksi kuvien kanssa leikkiminen meni ehkä vähän retroiluksi :)

Nyt kun nuo ilmat vaan paranee entisestään, niin pitäis useammin pakata koira(t) autoon ja päristellä kevättä fiilistelemään, tosin viime kertaisen jälkeen ei oo varmuutta siitä, onko mulla enää vapaaehtoista seuraa, mutta sellasta sattuu aina välillä. Mutta taas tämä homma on lipsumassa käsistä, kun ei osaa lopettaa selittämistä tarpeeksi ajoissa. Tässä siis tämän viikonlopun fiilistelyjä ja räpsyjä!

Mätsäreiden jälkeistä tunnelmaa..

Katkeroituneita ajatuksen rippeitä koirapuistosta

Päätimpä nyt muuttaa tuota sekavaa ajatuksen virtaa tekstiksi, ja tällä kertaa aiheena on koirapuiston hyödyt ja haitat. Itse olen koirapuistoillut paljonkin, mutta muutaman epämiellyttävän kokemuksen jälkeen pysähdyin miettimään kyseisen paikan huonojakin puolia.

Ensimmäinen miinus on kosketuksessa leviävät taudit, punkit jne. Meille on mukaan tarttunut nenäpunkin lisäksi myös kennelyskä, joka on tosin epidemian riehuessa helppo saada monestakin suuntaa. Vaikka niinhän se vaan on, että tuollasissa paikoissa, jossa käy useita koiranomistajia lemmikeineen, kaikki pöpöt ja bakteerit leviää kulovalkean tavoin. Nämäkin on tietty yksittäistapauksia, mutta niiltäkään ei aina voi välttyä.

Toinen asia onkin sitten se, minkälaisia koiria koirapuistoon tuodaan. Ronjan kanssa on voitu koirapuistoilla ongelmitta, mutta kun erehdyttiin kerran väärään aikaan puistoilemaan, niin johan ollaan taas lähtöpisteessä.. Se työ mitä tehtiin, että koiran epävarmuus ja siihen liittyvä stressi saataisiin kytkettyä pois, tuntuu valuneen hiekkaan. Kun seuraavan kerran käveltiin koirapuistolle päin ja koira paikansi tuntemattomat koirat, niin käytös muuttu niin kun ois nappia painettu. Jäin sitten koirapuiston ulkopuolelle leikittämään ja rauhoittelemaan koiraa, ja odotin että kierrokset laskee. Kyllä oli taas niin turhauttava olo kun katselin koiran reaktioita episodin jälkeen. Vaikka faktahan se on, että aina ei voi konflikteilta säästyä kun ollaan paikassa missä on useita toisilleen vieraita koiria, mutta kyllä se vaan ottaa kupoliin kun saa alottaa kaiken alusta. Niin, nyt ei meillä ole asiaa koirapuistoon kun koira on niin epävarma ja sehän kyllä näkyy käyttäytymisessä.
 

Mutta kaiken tuon katkeran vuodatuksen jälkeen pakko kyllä lisätä, että onhan noissa puistoissa puolensakin. Kaikkia koiria ei voi esimerkiksi pitää vapaana, mutta kun kyseessä on aidoilla rajattu alue, niin sekin seikka on tällä ratkaistu. Ja onhan nuo yleensä mukaavia sos. tilanteita niin koiran kuin omistajankin kannalta, kunhan vaan ylimääräiseltä hässäkältä säästytään.

Takapakista turtunut koiranomistaja kiittää ja kuittaa tältä erää.

Trying to be a model

Tässäpä lupaamaani kuvasatoa lähiajoilta. Mustavalkosissa kuvissa on yritetty löytää tunnelmaa räpsimällä yöllä kuvia Oulun keskustasta, värilliset kuvat suurin piirtein samasta miljööstä eri vuorokauden aikaan. Kuvat Sara Pitkälä.

Kennelyskää ja ahkeraa kameran käyttöä

Ja niinhän se vaan kävi, että kennelyskältä ei tämä talous säästynyt. Ilmeisesti ahkeran koirapuistoilun seurauksena saatiin tartunta Ronjalle, joka tietysti levisi sitten muillekkin talon koirille. Oireilu on jo loppunut, mutta pitää laittaa koirakontaktit hetkeksi jäihin, ettei omalta osaltamme ruokita epidemiaa.

Saran kanssa on ahkerasti käyty kuvailemassa koiria, niin päivällä kuin yölläkin. Lisäilen tässä joku kerta "pienen" aikaansaannos pläjäyksen katseltavaksi, ensin vaan tarttis saada em. materiaali itelle ;)

You're nothing without friends

Hiihtoloma hurahti leppoisissa merkeissä, koirien osalta se tarkoitti tietenkin sitä, että käytiin useamman kerran koiramiittailemassa. Alkuviikosta meitä seurallaan viihdytti Henriikka ja toope Rymy. Käytiin meren jäällä käppäilemässä ja sää oli kyllä mitä mainioin!

Torstaina sain vihdoin ja viimein käyttööni oman auton, joten lähdimmekin heti Ronjan kanssa Ouluun moikkaamaan Outia ja ihanaa huskya, Sadetta. Tällä reissulla ongelmaksi koitui kuitenkin mun surkea vaatetus, kylmä tuli nimittäin aivan liian nopeasti. Tytöillä kuitenkin leikki luisti ja vauhtia piisasi.

 

Kolmas mainitsemisen arvoinen asia lienee se, että nyt hiihtolomalla tein päätöksen että otan ohituksissa käyttöön vastaehdollistamisen ja siinä yhteydessä korvaavan käytöksen. Optimaalinen tilannehan olisi, että koira voisi elää mutkatonta ja rentoa arkea niin tilanteessa kuin tilanteessa. Mitä tulee tuntemattomiin koiriin ja niiden ohituksiin, Ronja on hyvin epävarma. Ohituksissa siis kiihtyy, nostattaa stressihormoneja ja on "olen valmiina, jos jotain sattuu"- vaihde päällä.

Saku tyttöjen leikkejä (Zera ja Ronja)

Ronja ja Sade

Luultavasti taustalla on viime vuotinen episodi, kun lenkillä Ronjan päälle karkasi leonbergi. Mitään pahempaa ei sattunut, mutta Ronja ei osannut odottaa tilannetta (kuten en minäkään, konflikti tuli sen verran nopeasti) ja säikähti näin ollen pahasti. Koira normalisoitui välittömästi tilanteen ohimentyä, mutta pientä epävarmuutta on edelleen havaittavissa, piuhan toisessa (tyhmemmässä) päässä tosin tapahtui korjausliike "hiukka" jäljessä.. Tarkoituksena on kuitenkin muuttaa neidin ajatus siihen, että toinen koira = korvaava käytös (kontakti) = palkkio. Rustailen asiasta edistymisiä (tai takapakkeja) tännekkin, kunhan saadaan homma ensinnä rullaamaan.

Eiliseltä reissultakin on kuvia, joita lisäilen heti kun käsiini saan. Käytiin nimittäin Saran, Miskan ja Konnan kanssa pienellä ex tempore- ajelulla. Etsittiin hetken mielijohteesta vanhaa Martinniemen sahaa, vaan eipä näkynyt. Lopulta löysimme itsemme Kaakkurin koirapuistosta, jossa porukkaa oli kiitettävä määrä - kiitäkäämme sitä ihanaa auringon paistetta!

Kiitoksia vielä hyvästä lenkki- ja miittiseurasta tytöille, eiköhän oteta tässä kevään aikana uusiksi!

Onnellinen autoilija

Luminen kuvapostaus

Kun pakkasmittari vihdoin ja viimein laski alle kymmenen, päätin juhlistaa tätä kuvaamisen muodossa. Kameran ulkoiluttamisesta ei oikein tullut mitään, kun iltapäivällä luonnon valoa oli vähän, lunta pyrytti ja kohde oli hiukka liian vilkas mun makuuni. Lopuksi päätin ottaa vielä muutamia leikki-pelleily-video pätkiä Ronjasta, joista tein sitten koosteen. Siitä tuli kyllä niin lyhkänen, että lisäilin mukaan pätkiä viime viikon koirapuisto reissusta, joissa myös Krim ja Romeo. Valitettavasti video ei suostunut saumattomaan yhteistyöhön, joten en saanut sitä vielä tänne asti ladattua.

Lopputuloksena on siis sekava video, jossa on muutama treeni tyyppinen pätkä, mutta silti kyseessä on lähinnä yhteenveto lähiaikojen tekemisistä. Lisäilen videon tässä mahdollisimman pian! Kunhan ei tulis taas niitä -30 asteen pakkasia, voisin ehkä jopa viitsiä kuvata hieman syvällisempiä tottisteluja kameralle asti. Tosin seuraamisen ajattelin opettaa ihan kokonaan uudestaan, videoita voisin hankkia ehkä sen jälkeen.. Seuraamisessa vikana siis kaikki, aluksi osasi liikkeen tekniikan mutta vire oli huono. Kun sitten työstin pelkkää motivaatiota ja viretilaa, paikka ja tarkkuus ovat täysi fiasko. Nyt mulla on sitten yli-innokas, mutta edistävä ja poikittava koira. Ajattelin uhrata näppini, ja kokeilla mitenkä toimisi imuttamalla..